tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ei. Enää. Ikinä. Autokoulua. 
Se oli siinä, vaikka monta kertaa meinasinkin perua koko kakkosvaiheen. Liukasradalla oli kivaa, innostuin jopa leikkimään autolla alueella, jonne opettajat eivät nähneet, eli kukaan ei olisi voinut pelastaa mua jos olisi tullut ongelmia. Kerran sain auton pyörimään ympäri oikeen kunnolla, luulin että se olis ollut pelottavaa, mutta ei, mähän vaan nauroin siellä autossa. Ei se mun kokemattomuus tainnut edes näkyä kovin, ainakin kaikki katsoi ihan kummissaan kun ilmoitin, etten oo ajanut melkein yhtään kortin saamisen jälkeen. 

Nyt on kunnon vitutus päällä ja ajattelin sortua ryyppäämään yksin pitkästä aikaa. Ei yksi kerta mitään haittaa, en mä anna tän mennä enää päivittäiseen (enkä edes viikottaiseen) juopotteluun. Huomenna pääsee onneksi taas omalle kämpille, siellä mun ei tee nykyään ees mieli ryypätä yksin. 

Huomasin taas, että porukoiden luona en uskalla kävellä keskustassa, oli liikkeellä sitten yksi tai sata ihmistä, armoton ahdistus tulee päälle. Omalta kämpiltä voin lähteä keskustaan ihan koska tahansa yksin, eikä mulla oo siellä mitään ongelmaa. 

Jaaniin ja piti ilmoittaa teille myös, että olen jo vähän aikaa sitten kadonnut aika monien blogien lukijoista. Käyn silti edelleen lukemassa niitä samoja blogeja kuin ennenkin, mutta vain sellaisina päivinä kun tiedän, ettei niiden lukeminen pahenna mun oloa. Tuun aina vaikeina hetkinä suoraan bloggeriin, ja muiden pahasta olosta lukeminen ei siinä tilassa auta yhtään, joten vaihdoin lukuluetteloni blogit vähän pirteämpään suuntaan. Tää taitaa oikeesti jopa toimia, koska piristyn nykyään aina bloggeriin tullessa, ennen vain masennuin lisää. 

Tulipas sekavaa tekstiä tänään. Yrittäkää ymmärtää, oon ollut jo viikon ilman unipilsuja kun menin unohtamaan ne kämpille.

2 kommenttia:

  1. Hei joo, mä oon bongannu ton saman piirteen itessäni jo pari vuotta sitten, mutten vieläkään oo tajunnu/halunnu tehä mitään asialle, siis toi blogijuttu. Mut ehkä ite saan siitä jonkunlaista lohtua, että joku kuitenkin on samassa tilanteessa, ja osaa kuvailla sitä tunnetta paremmin ku ite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän siitä muiden samassa tilanteessa olevien blogien lukemisesta on välillä apuakin, mä oon ainakin aikanaan tarvinnut niitä tosi paljon. Tällä hetkellä tää vaan tuntuu olevan mulle paras vaihtoehto, mutta en mä sitä sano, että tällästen blogien lukemisesta olis kaikille haittaa :)
      Tietty jos siitä on haittaa ja hyötyä, niin kannattaa varmaan aika tarkkaan miettiä, kumpaa enemmän ja mikä on järkevämpää, mutta jokanen tavallaan tietysti :)

      Poista