Jaaha. Sitä pudottiin sitten taas pohjalle ja kunnolla.

En mä muistanut, että ahdistus tuntuu tältä. Enkä mä jaksais taas tapella itseäni vastaan.
Kai se on vaan pakko taas jaksaa yrittää... Luottaa siihen, että tää helpottuu taas joskus.

Aina välillä mä pelkään, etten tule koskaan kestämään pettymyksiä, vaan putoan pohjalle aina, jos jotain pientäkin sattuu. Onneksi on viina ja opiaatit, niiden kanssa tää olo on vähän helpompi kestää. Älkää ottako mallia, nää on vähän samaa sarjaa viiltelyn kanssa... Antaa hetkellisen helpotuksen, mutta oikeasti vaan pahentaa oloa. Etenkin jos jää koukkuun. Ja tosiaan, mä en ole koukussa, oon vaan muuten idiootti ja tykkään aina välillä vaikeuttaa elämääni :)



toivottavasti tää olo ei kestä kauaa. muuten mä en kestä.