Eilen kahden tunnin lenkki kämppiksen ja koirien kanssa. Tänään pistettiin paremmaksi; kolme tuntia uusissa maisemissa kävelyä, rämpimistä ja mäen laskemista. Muutaman kerran teki mieli katsoa kelloa ja aloittaa kaikesta stressaaminen, mutta en antanut itselleni lupaa siihen, vaan päätin kerrankin elää hetkessä. Naurettiin, juostiin, kiipeiltiin, laskettiin mäkeä persliukua koirien juostessa vieressä, eksyttiin rämpimisreissulla, kompuroitiin ja saatiin rakkoja jalkoihin, mutta meillä oli helkkarin hauskaa! Mä osasin kerrankin unohtaa kaikki huolet ja murheet ja annoin vaan mennä, esittämättä mitään.

Viiltelyn suhteen ollaan kai taas paremmalla mallilla. Laskuri löysi taas paikkansa blogista. Mulla on käsissäni kirja, jonka aihe liippaa niin läheltä, että varmasti vielä sitä lukiessani sorrun. Mutta se ei estä mua olemasta nyt ilman, vaikka tiedänkin sortuvani vielä ainakin kerran.