Kesätyö. Turku. Huomenna soitto sinne ja kaiken peruminen. En mä muuta kesäksi sinne, vaikka kuinka olisi mahdollisuus saada työkokemusta ja rahaa. Kämppis tarvitsee jeesiä koiransa kanssa, mä tarvitsen lomaa koirien kanssa, täähän on siis ihan selvä. Mä hoidan kesällä koirat, saan asua kesävuokralla (puolet pienempi kuin normaali vuokra) ja käyttää kämppiksen avaimia, säästän sellasen 300-400e + kämppis lupasi tarjota melkein joka päivä jätskiä. Ihan hyvä palkka koiran kusettamisesta ;)

Huomenna mennään yhdessä sinne terpalle. Stressaa. Kielsin sitä kertomasta viiltelystä, mutta mietin, pitäiskö sittenkin antaa lupa kertoa siitä. Oon kuitenkin aina selittänyt kämppikselle jotain, että ei mulla oikeasti ole mitään masennusta ja käyn siellä vaan huvikseen kun ilmaseksi pääsee... Ehkä se viiltelystä kertominen auttaisi kämppistä ymmärtämään, että en mä oikeasti ole mitenkään terve päästäni.

Ihan kamalaa. Kaikki. Koko elämä. Mutta ehkä tää tästä. Ainakin olen oppinut vähän muuttamaan ajatuksiani parempaan suuntaan terpan avulla. Osaan pistää viiltämisen halulle vastaan paremmin kuin ennen, vaikka en tiedäkään, riittääkö tämäkään. Pystynkö koskaan lopettamaan itsetuhoilua kokonaan. Mutta ainakin mä yritän.