Ahdistaa. Oon kulkenut kahtena peräkkäisenä yönä viiltelyjäljet näkyvillä ja oon jo alkanut tottua ihmisten katseisiin, vaikkei vastaantulijoita olekaan ollut kovin paljon. Kohta pitäisi lähteä yölenkille vanhempien luota, pelkään niin paljon törmääväni entisiin kiusaajiin, mutta pakko tämä on joskus tehdä. En jaksa piilotella noita jälkiä loputtomasti, ja helpompi mun on niitä näyttää tuntemattomille, joten aloitellaan tällä. Mietin, miten voisin kertoa kämppikselle tästä, kirjoittaminen on mulle helpoin mutta toisaalta se tuntuu jotenkin tyhmältä, kirjoittaa nyt kirje samassa kämpässä asuvalle. Joskus facebookissa tai skypessä jutellessa voisi asian ottaa esille, mutta miten? En voi vaan suoraan töksäyttää kesken vitsien, että hei, oon muuten viillellyt. Tai voin, mutta sillon se ei usko, kun oon vitsaillut viiltelystä niin monta kertaa.
Porukoiden netti jumittaa etenkin mun huoneessa, menee kohta lopullisesti hermot. Mun piski ja perheen vanhin piski on molemmat kennelyskän kourissa ja pelkään, ettei tuo vanhempi enää kestä sitä. Se on kuitenkin jo melkein 14, sairastellut aina ja nyt se ei jaksa edes liikkua. Olisin halunnut sen näkevän vielä kerran talven, se kun rakastaa lunta niin, mutta kaikkea ei voi saada. Tänään jopa isä, joka on aina hokenut, ettei vanhus ole edes vanha, myönsi että se alkaa olla lopussa. Se on paha merkki se. Yritän nyt olla sen kanssa mahdollisimman paljon, tää viikonloppu voi olla sen viimeinen.
Romahdus on taas lähellä. Ehkä onni että oon porukoilla, täällä en voi tehdä mitään lopullista.
Voimia sinne!
VastaaPoistaKirjoita se kirje rohkeesti vaan jos se on sulle helpointapa kertoo. Mä ite tein parhaalle ystävälle mun viiltelyst. Kirjoittaminen täälki kaikkein helpoin.
Hali sinne ruudun toiselle puolelle!
sulle paljon voimia! ja vanhukselle.
VastaaPoistaparempihan se on tuntemattomista aloittaa, ei niitä arpia jaksa eikä tarttekaan piilotella ikuisesti.
Mäkin kerroin ystäville mun masennuksesta ja muusta kirjottamalla, koska en vaan pystyny sanoo niitä ääneen. Ihan hyvin se toimi. Ja sä voisit vaikka kirjoittaa siihen, että kirjoitit sen takia, ettet pystyny sanoo ääneen. Eiköhän sun kämppis ymmärrä.
VastaaPoistaMä hoidin kavereille kertomisen umpitunnelissa ._. Ei rohkeus muuten riittänyt. Toivottavasti koiruus jaksaisi vielä. Rakkaan lemmikin menettäminen kaiken muuhun pahan keskellä on helvettiä, tiedän kokemuksesta :(
VastaaPoistaJuu, voimia sulle hirveästi. Kyllä sä selviät <3
Mä kerroin kavereille et oon masentunu ja sit ne ite huomas, et oon viillellyt.. Kirjoita kirje, näytä jäljet jotenkin tai kerro siellä facebookissa kämppiksellesi. Voimia sulle!<3
VastaaPoistaHei Eksynyt, anteeksi etten taaskaan osaa sanoa mitään fiksumpaa, mutta pliis selviä! Jooko?
VastaaPoistaHei taas. Myönnän suoraan että olen aika peloissani sun puolesta. Etenkin nyt kun tuo koira näyttää voiman huonosti. Pliis, lupaa ettet tee itselles mitään lopullista. Viillä vaikka jos on aivan pakko, mutta ÄLÄ TEE MITÄÄN LOPULLISTA! Täällä on tosi, tosi paljon ihmisiä jotka toivoo että sä et tee sitä.
VastaaPoistaJa kuule, tuo kämppikselle puhuminen voi olla tosi hyvä idea. Vaikka tuntuisi miten vaikealta, niin ota asia vaan esille jossain vaiheessa, ja sano aivan suoraan että et nyt vitsaile vaan olet tosissasi, ja pyydä häntä kuuntelemaan. Totta kai se tuntuu vaikealta, mutta yritä jooko, se voisi auttaa tosi paljon!
Tosi paljon voimia ja iso hali, sulle ja koirille :)
Kiitos taas kaikille, en jaksa erikseen vastata, mutta parempi kai yhteinen vastaus kuin ei vastausta ollenkaan. Lupaan harkita tuota kämppikselle kirjoittamista (tai puhumistakin, mutta kirjoittaminen on varmaan helpompi) ja lupaan myös yrittää pysyä hengissä.
VastaaPoistaHienoa, voimia vaan paljon sulle!
VastaaPoista