207

Väsynyt. Sitä mä olen, en mitään muuta. Koulu ei ole vielä edes alkanut, ja mä mietin jo saikkua. En ole koskaan ollut tän paskan takia saikulla, en koskaan. Mutta ehkä mä olen väsyneempi kuin ennen. Ahdistaa vähemmän ja kaikki on muutenkin paremmin, mä olen vain väsynyt. Ehkä tämä tästä vielä ennen koulun alkua helpottaa... Jos ei, miten ihmeessä uskallan pyytää saikkua? Tätä kirjoittaessa keksinkin ratkaisun, pianhan terpalla on tän blogin osoite ja se saa lukea sen täältä. Toisaalta stressaa, jatkossa pitää miettiä tarkemmin, mitä tänne voi kirjoittaa ja mitä ei.

En mä tiedä edes mitä kirjoittaa. Reissu on ohi ja minä kotona, kämppiskin on täällä koska aiheutin riidan sille ja sen äidille, vähän syyllinen olo siitä. Mutta siitä lisää salaisessa.

Oon vaan niin väsynyt. Aivan liian väsynyt.

Onneksi huomenna kesäryhmä kutsuu. Jos siellä vaikka uskaltaisin napata jompaakumpaa hoitsua hihasta ja sanoa, etten jaksa yksin nyt. Vaikken halua osastollekaan, on sekin vaihtoehto käynyt mielessä. Mutta en mä ole nyt kuolemassa, ei huolta. Siellä vaan saisi olla hetken turvassa itseltään ja levätä. Mutta en mä tiedä. En uskalla mennä sinne, en uskalla sanoa ääneen että tarviin sitä. Kun en edes tiedä, tarviinko oikeasti.