261

Mä vihaan sitä, kuinka kämppis vastaa vihaisella äänellä "aha" aina, kun se on pahalla tuulella.
Ja mä vihaan sitä, etten pysty olemaan kirjoittamatta tänne, vaikka haluaisin pitää pienen tauon.

Kämppiksen kanssa menee aika vaihtelevasti. Sen huoneeseen on helppo paeta jos yksinolo alkaa ahdistaa tai jos vaan tulee tylsää, sinne voi vaan lampsia koska tahansa auki olevan telkkarin viereen, se ei kuulemma haittaa kämppistä. Me tehdään asioita yhdessä enemmän kuin pitkään aikaan.
Mutta. Me myös tapellaan enemmän. Okei sillä ei ole aikaa nukkua kunnolla kun sillä on se 10-viikkoinen penne & vanhempi koira & se jaksaa jopa käydä koulussa, tottakai se on väsynyt. Mutta en ymmärrä, pitääkö sen silti suuttua välillä sellaisistakin vitseistä ja asioista, joista se ei ole koskaan ennen suuttunut. Onhan vikaa mussakin, en mä sitä kiellä, mutta jotenkin se on muuttunut siitä "en suutu koskaan mistään ja tappelu on turhaa"-ihmisestä "suutun jos vilkaisetkin päin jos en itse halua sitä"-ihmiseksi. Ärsyttävää. Toivotaan, että se siitä muuttuu taas entisekseen jossain vaiheessa, kun arki pentujen kanssa tasoittuu.

Puhuin luokanvalvojan kanssa puhelimessa, se lupasi soitella maanantaina, puhui siitä että oon nyt oikeutettu erityiseen tukeen ja sanoi kyselevänsä koulutuspäälliköltä lisää siitä, millä kaikilla tavoin mun opiskelua voidaan tukea. Nyt vikana vuonna ei kuulemma ole tulossa amiston puolelta kokeita, tarkoittanee sitä, ettei meillä ole myöskään normaaleja teoriatunteja. Eli tunneilla ei luultavasti tarvitse käydä, kunhan teen tehtävät itsekseni ja käyn ehkä näytöissä mokailemassa, sen pitäisi riittää.

Skippasin yhden kokeen tänään. En vaan jaksanut uskaltanut mennä sinne, muu luokka oli ollut siellä jo ammattipuolen tunneilla ja olisi pitänyt mennä eri luokkaan kuin yleensä. Tein ongelman siitä, mihin aikaan menisin sinne ("mitä jos ne aloittaakin sen kokeen etuajassa tai myöhemmin?"), missä istuisin ("mitä jos siellä ei olekaan yhtään vapaata istumapaikkaa tai jos joudun istumaan jonkun ärsyttävän tyypin vieressä?") ja mitä luokanvalvoja sanoisi, kun en ole nähnyt sitä pitkään aikaan. Nyt ärsyttää että jätin menemättä. Okei en ollut edes jaksanut lukea siihen, mutta on sitä muutkin kokeet käyty tekemässä silti, enkä varmasti jaksa lukea tuohon vaikka sitä nyt lykkäänkin.

Oikea syy siihen, miksi taas kirjoitan ei ole kämppis eikä koulu, eikä tällä kertaa myöskään koirat. Mä oon taas viikonlopun yksin. Kymmenen aikoihin istuin yksin koirapuistossa, samaan aikaan nauroin koirien leikille ja itkin yksinäisyyttäni. Mä en tajua, miksi en kestä nykyään yhtään yksinoloa, kämppiksen koulupäivät nyt menee ongelmitta, mutta kun tietää olevansa pidemmän aikaa yksin...

Tekisi mieli viiltää, napsia vähän lääkkeitä ja viinaa sekaisin tai vetää kunnon kännit. Mitä tahansa ettei tämä yksinäisyys tuntuisi näin pahalta. Koiratkaan ei auta.

Mutta en mä tee mitään. Lähden käyttämään koirat ulkona, nappaan iltalääkkeet ja käperryn nelijalkaisten viereen nukkumaan. Ehkä huomenna on taas parempi, tai viimeistään sunnuntaina kun kämppis tulee taas takaisin.