Tänään olen pitkästä aikaa paininut itsetuhoisten ajatusten kanssa, ollut hetken valmiina lähtemään radalle hyppelemään, tutkinut lääkkeitä mitä varastosta löytyy. On tehnyt mieli tarttua terään ja olisin varmaan niin tehnytkin, jos vanha terä olisi vielä tallessa. Olen pakoillut naapuruston puolituttuja ihmisiä, jotka haluavat aina tulla pallottelemaan lylleröä, kehittänyt talonkulmalta-pensaalle-ja-sieltä-taas-talonkulmalle-suunnitelman, jota noudattamalla pystyn välttämään lähes kaikki puolitutut, kulkemaan heidän ohitseen niin, ettei kukaan huomaa lylleröä. Huomenna sitä saa taas tulla silittämään, tänään en jaksanut yhtään ihmistä.
Mutta mä selvisin. Nyt on taas parempi, paljon helpompi olla. Kehitin itselleni tekemistä, pyörin koirafoorumeilla ja tutkin lyllerön kaaaaukaista sukua ja voi juku että sieltä löytyi hienoja koiria! Olen suunnitellut kysyväni rotufoorumilta, miksi he haluavat "jalostaa" koiria aina vain huonompaan suuntaan, mutten ole vielä uskaltanut lähettää sitä viestiä. Vaikka sama kai se, suurin osa corgi-ihmisistä tulee vihaamaan mua joka tapauksessa, kun en suostu salailemaan terveysasioita. Oho, lipsuttiin taas koira-aiheeseen, pitänee pian siirtyä koirablogin puolelle kirjoittamaan...
Olen käynyt ulkona, kävelemässä ja juoksemassa, metsässä ja illan pimetessä uskaltauduin keskustaankin. Olen leikkinyt meikeillä, kuvannut koiria, katsonut elokuvia, soittanut äidille ja kirjoitellut kämppiksen kanssa skypessä.
Ehkä tämä viikonloppu on ollut hieman aikaisia helpompi, ahdistus on pysynyt hallinnassa ja olen pystynyt pakottamaan itseni ulos. Kohta pääsen käyttämään koirat vielä lenkillä, leikkimään ah niin ihanien raakojen lihojen ja koirien vitamiinitököttien kanssa, sen jälkeen sitä ollaankin jo valmiita nukkumaan. Yritän nukkua pitkään, siihen asti että kämppis tulee kotiin, ettei tarvitsisi ahdistua yksinään enää yhtään lisää.
Äh, tiistaina matikankoe ja laskin on edelleen hukassa. Pakko löytää se siihen mennessä jos haluan päästä läpi, ja jos tuosta tulee hylätty, se on kaiketi pakko uusia. Enkä varmaan uskaltaisi mennä uusintakokeeseen, joten... Siinäpä tekemistä jos en saa nukutuksi, etsiä yksi pieni laskin tästä kämpästä.
Hienoa et sul on kuitenkin ollu tekemistä :) Kadonneet tavarat on usein siellä missä niitä vähiten odottaa löytävän...
VastaaPoistaHienoo että heitit sillon aiemmin sen vanhan terän pois!
toi koiraharrastus on oikeasti tosi hyvä juttu sulle, koska se on todellakin sellainen asia mikä innostaa sua ja kuluttaa aikaa :) onnea kokeseen ja toivottavasti oot löytänyt laskimen jo tässä vaiheessa ;)
VastaaPoistahttp://areena.yle.fi/tv/1637247 || hyvä dokkari, kannattaa katsoa. Auttoi ainakin mulla jonkun verran itsesyyttelyyn ton itsetuhoisuuden osalta ja antoi uskoa siihen että kyllä tästä voi päästä eroon...
VastaaPoista