263

Joo mä en kestä. Tekisi mieli skipata huominenkin koe.

Kämppis oli ihana, toi mulle äidiltään laskimen lainaan, ei siinä ole kaavajuttuja mitä tarttisin, mutta on sekin parempi kuin ei mitään, enkä varmaan edes osaisi käyttää niitä kaavoja, kun en ole koko kurssin aikana kertaakaan koskenut laskimeen. En ole jaksanut edes miettiä kokeeseen lukemista, tekisi mieli jättää tuokin väliin, mutta en mä voi. Se yksi skipattu koe stressaa jo ihan tarpeeksi, kun en tiedä koska voin tehdä sen.

Voispa kuolla. Mutta ei. Eikä sais edes viiltää. Mulla on ikävä sitä oloa, minkä sain niistä ylivahvoista lääkkeistä sillon yhtenä viikonloppuna, vittu kun menin käyttämään ne kaikki silloin. Eikä muilla lääkkeillä saa samanlaista oloa, en jaksa edes yrittää. Onneksi(?) oon rahaton, tiedän kyllä mistä niitä saisi...

Oon ehkä alkanut taas hoitamaan koirien ulkoilutukset junien aikataulujen mukaan. Ei kai se haittaa kun tiedän, etten tee mitään typerää kun koirat on mukana.

Kai sitä on taas mentävä kiltisti nukkumaan, raahustettava huomenna siihen pirun kokeeseen ja arvottava paperille jotain vastausten tapaisia. Sen jälkeen saa taas vain olla. Torstaina viikon ainoat tunnit enkä jaksaisi niitäkään, mutta pakko. En voi heti jakson ekalla viikolla aloittaa poissaolojen keräämistä.