296

3 päivää ja 3 tuntia. Oon ehkä vähän pettynyt, vaikka arvasin kyllä ettei yksinäinen viikonloppu onnistu ilman terän seuraa. Kaiken lisäksi viilsin käteen, ylemmäs kuin ennen että hei vaan lyhythihaiset, enää ei rannetuki riitä. Poistan laskurin viikonlopuksi, muuten saan nollata sitä jatkuvasti. Maanantaina alkaa seuraava yritys.

Mitä jos mun vaan kuuluu kuolla nuorena? Suunnittelin jo hetken päivystystä, aloin koirien leikkimistä katsellessa ajatella, että näen viimeistä kertaa niiden painivan yhdessä. Sain kuitenkin jotenkin itseni kasattua ja selvisin kotiin asti, ei mulla enää mitään hätää ole. Koirat nukkuu vieressä ja on tässä lähipäivinä tapahtumassa yksi kivakin juttu, mutta ei siitä vielä sen enempää.

Nyt en pysty edes itkemään. Taidan leikkiä terällä vielä hetken ennen nukkumaanmenoa.