304

Jahaaas. Mulla ei ole täällä sitten enää muita kuin kämppis. Koulussa mulle ei puhuta, "kaverin" mielestä vaan lusmuilen ja se on siitä mulle vihainen. Kämppiksen exä sentään uskalsi puhua mulle sen verran, että pyysi väistymään (oon aika yllättynyt siitä että se pyysi eikä käskenyt, teki aikanaan aika paskasesti kämppikselle joten se tuntee musta sen vihaisenkin puolen eikä olla kovin hyvissä väleissä).

Jotenki paska fiilis. Siis tyyppi, joka on joskus asunut mun ahtaassa kämpässä mun kanssa viikon putkeen, jonka kanssa ollaan tehty kaikkea kivaa ja valitettu koulujutuista yhdessä, jonka kanssa ollaan yritetty tehdä koulupäivistä siedettävämpiä ja jonka eniten luulin ymmärtävän, kun hänellä on itselläänkin ollut mt-puolen ongelmia. Ja nyt se on mieluummin kahden vihaamansa tytön seurassa kuin ees katsoo mua päin. Lusmuillaan sitte saatana. Kämppiskään ei enää usko että mulla on mitään masennusta, puhuttiin tosta "kaverista" kun kysyin, miksi se ei voi olla meidän kanssa. Kerroin kämppikselle taas miksi en käy nyt koulussa muuta kuin nuo pakolliset. "Et sä itsekään usko tuohon." Just. No, ainakin osaan näytellä yhtä hyvin kuin ennenkin.

Joo, ehkä mä vitsailen masennuksesta, puhuin niistä mun syömisistäkin naureskellen, mutta ihan oikeesti. Kämppis tietää, että mut on haluttu osastolle, luulin sen arvanneen jotain edes siitä. Mutta ei.

Luokanvalvoja sentään kävi juttelemassa kun näki mun olevan yksinäni, koulun suunnalta asiat on nyt aika järjestyksessä, vielä pitäisi sen yhden opettajan kanssa jutella ja miettiä mitä tehdään.

Tunnit istuin itsekseni, vähän erillään kaikista muista, ei kiinnostanut niiden seura eikä nekään vaikuttaneet kovin innokkailta juttelemaan. Meinasin nukahtaa tuolille, havahduin kun olin kaatumassa, kukaan ei onneksi tajunnut mitään. Ja jouduin taas pidättelemään itkua koko sen ajan kun istuin koulussa.
Enkä tiedä onko ihan normaalia kuunnella innolla sähkön vaaroista, kaikista tavoista joilla sähkö on tappanut ihmisiä, miettien samalla olisiko niistä joku toimiva keino itsellekin.

Tasan viikko ja uudestaan kouluun. Kiljun riemusta.