Huomenna kouluun. Ahdistaa, pelottaa, tuntuu siltä etten selviä siitä. Mutta pakko mun on. Muutama tunti, ei se voi olla niin kamalaa. Tulee vaan ihan yläasteajat mieleen, kun istun siellä yksinäni. Mutta oikeasti, jos kestin sitä yksinäisyyttä ja kiusaamista kymmenen vuotta, ei kolme tuntia voi olla mikään mahdottomuus. Nyt tosin tuntuu siltä, että se kiusaaminenkin olisi helpompi kestää kuin tuo yksinäisyys. Kun on ehtinyt näiden parin vuoden aikana tottumaan siihen, ettei koulussa sittenkään tarvitse olla yksin, nyt se on jotenkin vaikeampi kestää kuin aikaisemmin. Hävettääkin, mietin mitä muut mahtavat ajatella musta - ennen niin nauravainen, joskus turhan äänekäskin tyyppi katoaa koulusta moneksi viikoksi, ilmestyy korttikoulutukseen ja onkin yhtäkkiä täysin erillään ennen niin tiiviistä porukasta.
Yritän vaan selvitä. Yritän löytää sen saman rohkeuden, jonka avulla selvisin peruskoulusta ja jonka avulla jaksoin aikaisemmassa amiksessa sen melkein 7 kuukautta.
Kolme tuntia. Kaksi yksinäistä taukoa, vain kaksi. Kyllä mä siitä selviän. Sen jälkeen on taas viikko taukoa ennen seuraavaa koulupäivää, joka onkin sitten pidempi. Reilun viikon päästä pitäisi jaksaa koulussa kaksi peräkkäistä kahdeksan tunnin päivää. Mutta niiden pitäisi olla helpompia, ainakin toivottavasti.
Toivon että sulla meni hyvin koulussa! :) 10 päivää ilman viiltelyä, tosi paljon onnea!!!! :) :) :)
VastaaPoistaKiitos :) Ihan ookoostihan siellä tais mennä.
Poista