311

Ahdistaa tämä epätietoisuus kaikesta.

Vuokranantaja ei itsekään tiedä, saadaanko me asua tässä kämpässä vai ei. Ne pitää kuulemma jonkun palaverin ja ilmoittaa meille sitten. Kivakiva. Jotain positiivistakin, torstaina se ei huutanut mulle kertaakaan ja se taisi tykästyä Toreen. Ehkä sitä ei kiinnosta jäädäänkö me kämppiksen kanssa ilman asuntoa vaiko ei, mutta koirista se näytti tykkäävän, ehkä se ei halua heittää Torea pihalle. Toivotaan, toivotaan...

Koulujututkin stressaa taas vaihteeksi. Kun en mä haluaisi käydä tuota nykyistä koulua loppuun. Tai tavallaan haluaisin, mutten tiedä pystynkö. Mutta ei ole mitään järkeä jättää sitä keskenkään. Muutama(?) viikko ja siellä vaihtuu jakso, en voi olla toistakin jaksoa pois jos haluan valmistua ajoissa. Onhan se kevyempää kun jätin lukion pois, mutta ne käytännöntunnit... Ja se työssaoppimisjakso keväällä. Alakohtainen. Just.

Muutenkin taas... En mä tiedä. Olis vaan niin helppoa kuolla, ei tarvitsis stressata enää ikinä yhtään mistään.

Mä yritän kuitenkin vielä. Tää ei vaan toimi näin, mun on pakko muuttaa jotain asioita. Yritän aloittaa jutusta, joka oikeasti vaikuttaa mun oloon aika paljon. Oon ihan liikaa koneella. Ja oikeastaan se on aika tylsää, samat keskustelupalstat, blogit, uutissivut, facebook... Avaan samat sivut pelottavan monta kertaa päivässä. Piti aloittaa tämä jo eilen, mutten jaksanutkaan. Joten aloitin tänään.

Oon tehnyt ruokaa, kunnon ruokaa, sämpylöitä ja lättyjä. Katsonut telkkaria, ei kovin hehkeetä mutta voittanee tietokoneen. Kunhan tästä pääsen ylös, raahaan koirat lenkille, käperryn hetkeksi hyvän kirjan ääreen peiton alle tai mitä ikinä keksinkin. Huomiseksi pitäisi keksiä taas jotain muuta. Ehkä kaivan piirrustustarvikkeet esille, kun en muutakaan keksi. Jos teillä on mielessä jotain ideoita, mitä voisi tehdä koneella istumisen sijasta, niin laittakaahan kommenttia!

Vähän tätä rajaa nyt se, että oon taas ottanut takapakkia. Lenkitän koirat aina öisin, jottei vastaan tule ihmisiä. Päivisin käytän ne vaan takapihalla ja silloinkin jokainen vastaantulija jännittää. Uskallan käydä pienessä lähikaupassa, ei sekään kivaa ole mutta pystyn käymään siellä kuitenkin, tänään parin tunnin yrittämisen jälkeen uskalsin prismaan ja hyi että siellä oli kamalaa. Eli turha odottaa, että pystyisin hakemaan mitään tarvikkeita, mulla olisi kyllä ideoita mitä voisin väsäillä vaikka porukoille joululahjoiksi, mutta kun en uskalla käydä ostamassa tarvikkeita.

Täytyis vaan yrittää taas. Kohdata ne ihmiset, käydä siellä prismassa, lenkittää koiria päivisin jne, mutta se on niin pirun hankalaa.