torstai 28. marraskuuta 2013

318

Myöhään illalla kasasin kaikki lääkkeet samaan paikkaan, istuin laskemaan niitä, googlettelin hieman ja tajusin, että nuo saattaisi jopa riittää.

Mutta ei tänään, ei tällä viikolla eikä edes tänä vuonna. Ei näin lähellä joulua enää voi, en voisi tehdä sitä porukoille. Joulun jälkeen lomalla ei voi, oon silloin porukoilla. Ja kaiken lisäksi haluan pitää sen lupauksen, että oon loppiaiseen asti hengissä.

Mutta tammikuussa... Ehkä?

Uusi suunnitelma, ihan toimiva sellainen. Ja siinä tammi-helmikuussa olisi parhaat olosuhteet sen toteuttamiselle.

Nyt on kuitenkin parempi olo. Keksin tekemistä bussimatkaksi ja sain sovittua, että meen perjantaina äidin työpaikalle apuriksi. Nyt ei saa olla liikaa aikaa ajatella, muuten mulla on pian taas kaikki valmiina. Enkä mä halua kuolla vielä.

8 kommenttia:

  1. Surullista et mietit tollai kuolemaa.. Jos saman ajan pystyis käyttämään selviytymisen miettimiseen ni pääsis varmaa jo pitkälle. Mut kyl susta huolta pidetään, niin kuin tiedät.

    Voimia sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän sillä varmaan pääsis, jos vaan jaksais kääntää ajatuksensa siihen. Ja tiedän, kiitos :)

      Poista
  2. "Mutta tammikuussa... Ehkä?"
    Ei, vaan "Ei koskaan".
    Ei saa kiertää pahan ajatuksen ympärillä kuten kissa kiertää kuumaa puuroa.

    Ajatuksella leikittelyn sijaan kannattaa miettiä vielä jopa vähän enemmän, että miten julma ja irvokkaan paha teko jokaiselle sinusta välittävälle ihmiselle itsemurhasi todella on. Sitä pahaa porukkasi ei saa mielestään koskaan riippumatta siitä milloin teet sen. Sellaista ei vaan voi unohtaa elinaikanaan. Omista henkisistä ongelmistasi sinä sen sijaan voit parantua ties millä hetkellä tahansa niin kauan kunhan vain pysyt elossa.

    Kyllä sinua rakastetaan, pahallakin hetkellä, salatusti, ja myös silloin kun et sitä pysty hahmottamaan. Ja sen pitäisi kyllä riittää elämän perusteluksi.

    Vapahtajan armoa ja rauhaa teidän kaikkien Jouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, kiitos. Ehkä se riittääkin, ehkä ei, katsotaan nyt. En mä haluaisi aiheuttaa porukoille mitään pahaa, mutta aina tän olon kanssa ei vaan kestä.

      Poista
  3. Siu ei teee sit tammikuussakaan, miu pitäää huolen siit.
    Sä et tee sitä KOSKAAN ite tai ainkaan ennenku oot elänyt pitkän elämän!
    Meist ei kumpikaa tarvitaa toinen toisiamme.
    Paaljon voimi ja halaus! <3

    VastaaPoista
  4. Niinpä, voimia! :) Mä en kyllä usko että sä sorrut tammikuussakaan, uskon että sä jaksat.

    VastaaPoista