Se vaan pamahti tajuntaan. En vieläkään tiedä, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Tiedän kuitenkin, mitä haluan seuraavaksi. Miten olisi kolme vuotta oppisopimuksella, hevosten parissa. Paska palkka, rankka työ, ärsyttävät työajat, onhan siinä paljon huonoja puolia. Mutta mä rakastan sitä työtä.
Kaksi kahden viikon jaksoa vuodessa koululla, niistä tunneista voisi jopa selvitä. Asuminen niiksi jaksoiksi pitäisi järjestää jotenkin, asuntolat ei houkuta, mutta sellaisissakin tullut asuttua kuitenkin jotain 1,5 vuotta, muutama parin viikon jakso ei voi olla mahdotonta. Tai sitten julmasti käyn pihistämässä porukoiden pihasta asuntoauton, sinne saisi ainakin koiratkin mukaan.
Olisi kolme vuotta aikaa miettiä, mitä tehdä sen jälkeen. Ammattikouluista kun ei löydy mitään kiinnostavaa alaa, jostain se kelpoisuus jatko-opintoihin on revittävä. Valmistuisin toki nopeammin jos vaan kituuttaisin tuon amiston loppuun, mutta tuskin edes jaksaisin heti perään mitään ammattikorkeaa - jos sinne joskus päädyn, haluan ensin olla varma siitä, että pystyn käymään sen loppuun asti.
Mietin vaan, kuinka paljon paremmin oon voinut aina, kun oon ollut hevosten kanssa tekemisissä. Muutama vuosi töissä tallilla olisi mulle tavallaan sitä parasta terapiaa. Kukaan ei olisi jatkuvasti hönkimässä niskaan, ensimmäiset viikot ehkä, mutta talleilla kenelläkään ei ole aikaa vahtia toisen tekemisiä 24/7. Ei tarvitsisi jaksaa liikaa ihmisiä, mutta koska haluaisin ratsastuskoululle, tulisi niitäkin väkisin nähtyä sen verran, ettei kokonaan erakoituisi. Palkkakin olisi kuitenkin suurempi kuin opintotuki, ja hommat henkisesti huomattavasti helpompia. Jos vielä löytäisi tallin, jonne saisi ottaa koirat mukaan edes välillä, ei tarvitsisi murehtia niidenkään lenkityksistä heti töiden jälkeen.
Pitää nyt miettiä vielä. Tutkia ja kysellä, miten riittävän hyvien kulkuyhteyksien päässä oleville talleille otetaan opiskelijoita töihin. Onneksi on aikaa, en ihan heti halua aloittaa kuitenkaan, haluan ensin pienen hengähdystauon. Parin kuukauden vuokriinkin on taas rahat kasassa, kiitos sukulaisten<3
Tämä yö menee valvomiseksi ihan tahallaan, pakko saada unirytmi kuntoon mutten pysty pakottamaan itseäni sängystä ylös lyhyiden yöunien jälkeen, joten valvotaan nyt tässä välissä ja ihmetellään sitten illalla, jos ei vielä silloinkaan väsytä.
Toi hevosjuttu kuulostaa hyvältä! Jos unohat sen amiksen ja teet just noin? :) Ja kuule nyt, älä viillä!
VastaaPoistaTäytyy nyt vielä miettiä, houkuttelisi kyllä.
PoistaJuu, kyllähän se houkuttaa mutta ei se auta oikeasti, siitä tulee sulle vain pahempi olo, tiedät sä sen.
VastaaPoista