409

Yöllä oli hyvä. Olin puoliksi hereillä, tajusin kaiken ympärillä tapahtuvan (kämppiksen kömpimisen nukkumaan, koirien leikkimiset ja liikkumiset..), mutta samalla kuitenkin näin jotain unta. Asioista, joita en voi koskaan saada, mutta silloin ne hetken tuntui mahdollisilta. 

Aamulla heräsin, lenkitin koirat, pakkasin ja olin jo valmiina lähtemään töihin, mutta jotenkin päädyin takaisin nukkumaan. Tällä hetkellä pitäisi olla treeneissä Toren kanssa, mutta en jaksanut lähteä, vaikka siellä varmaan ois ollut ihan kivaa, yleensä ainakin viihdyn siellä. 

Luokanvalvojallekaan en uskaltanut soittaa, mutta soittoäänen kuullessani en uskaltanut enää jättää vastaamattakaan. Ei sillä mitään asiaa ollut, halusi vaan varmistaa että sain sen viestin wilmassa ja kysyi, ehdinkö jossain vaiheessa käymään, mutta eipä sillä sitten ollutkaan itsellään aikaa. Piti kysyä niistä tehtävistä jotka multa muka puuttuu, joiden olemassaolosta ei vaan ole jaksettu mulle kertoa, mutta en jaksanut sitäkään. Halusi se tietää mun mielipiteen johonkin, mutta enpäs kertonut. Sillä ois mitään vaikutusta mihinkään kuitenkaan.

Hetken jaksoin sentään vitsailla kämppiksen kanssa lenkillä, mutta sitten toinen päätti ottaa valmistumisen puheeksi. Juu ehkä pitäisi kertoa sille. Täytyy keksiä aika nopsaan joku tarina. Tai ehkä en vaan kerro kenellekään, katoan vaan.

Jos jotain hyvää on pakko repiä, niin syömiset sujuu. Mitä sitä niillä pelleilemään jos kun kuitenkin kuolen pian.

Pitäis kuulemma olla suunnitelmia. Mullahan on, kuolema, mutta se ei muka kelpaa. Miksi suunnitella jotain muuta, kun kaikki menee kuitenkin aina pieleen vaikka yrittäisin mitä..? Mun ainokainen suunnitelma ei saa mennä pieleen, ei vaan saa. Tässä on onneksi vielä aikaa varmistua sen onnistumisesta.

Kämppis joutuu esittämään meidän opinnäytetyön yksin. En tiedä mistä tuokin ajatus tuli, kyllä se sen osaa hoitaa. Saa varmaan luokanvalvojalta vähän säälipisteitä ja parhaan mahdollisen arvosanan.