412

Oli taas pari parempaa päivää. Nyt tuntuu taas siltä, että voisin kuolla vaikka heti tähän paikkaan. Piti mennä aikaisin nukkumaan, huomiselle ois paljon tekemistä, mutta en taida edes yrittää enää. Yritin jo kerran ja melkein viilsin, kun alkoi ahdistaa ihan älyttömästi.

En tajua miksi. Oon tässä muutaman päivän sisällä nauranut paljon kämppiksen kanssa, siivoillut, käyttänyt kämppiksen nuoremman koiran epävirallisessa näyttelyssä treenin takia ja tyyppi yliherkkis oli siellä paremmin kuin odotin, ulkollut noiden omien otusten kanssa, käynyt perjantaina siellä palaverissa joka meni hyvin vaikka stressasinkin liikaa, jutellut porukoiden kanssa ja ulkoiluttanut kameraa. Ei ole tapahtunut mitään, minkä takia olo ois voinut huonontua. Oon syönytkin paremmin kuin pitkään aikaan, karkkia ja sipsiäkin ahdistumatta siitä.

Oon ehkä vähän ilkeä, mutta viikon paras tapahtuma oli kuulla, ettei yksi entinen kaveri valmistu sekään luultavasti ajoissa. Sama tyyppi, jonka mielestä vaan lusmuilin syksyllä/talvella. Ja sillä on siihen sellainen syy, mistä se ei voi syyttää muita kuin itseään.

Mitä jos tästä ei pääse koskaan eroon? Jos tuun aina romahtelemaan näin..? En mä tänään mitään typerää tee, mutta pelkään silti, että joskus meen oikeesti tappamaan itteni jonkun sekunnin päähänpiston takia. Ei sillä mitään väliä jos mä kuolen, en mä siinä mitään menetä, mietin vaan taas porukoita, eikä se varmaan kämppiksellekään helppoa ois. Välillä kun on sellaisia hetkiä, etten jaksa välittää edes muista. Eikä mulla ois sellasten hetkien aikana mitään vaikeuksia itteni tappamisessa, ei vaikka ei olisi mitään suunnitelmaakaan.

Plaah. Taidan lähteä vetämään lääkeöverit että saisin nukuttua, mutta ei tarvitse huolestua. Kyllä mä tiedän millä lähtee henki ja millä ei, enkä aatellut kuolla tänään.