Vituttaa.
Eilen mietin aamusta asti lähdenkö illalla Toren kanssa treeneihin. Haaskasin siihen neljä tuntia, olin välillä ihan varma että menen sinne, parissa sekunnissa päätin etten sittenkään. Lopulta kyllästyin ja näpyttelin kouluttajalle viestin, antakoot sen ryhmäpaikan jollekin muulle, mä en jaksa jos se ois tollasta joka kerta ennen treenejä. Olisin halunnut mennä sinne, tiedän, että siellä ois ollut kivaa ja se ois voinut jopa piristää, mutta se lähteminen...
Viimisen viikon oon tehnyt samaa itsariajatusten kanssa. Välillä oon ihan varma siitä että teen sen pian, välillä taas päätän etten tee sitä koskaan. Nyt yritän vaan lykätä sitä pois mielestä, ei toi jatkuva juupas-eipäs ainakaan oloa paranna. Ärsyttää vaan, kun se mun miettimä päivä lähenee enkä vieläkään tiedä teenkö sen vai en.
En vaan jaksa. Elämää, itseäni enkä mitään muutakaan.
Jos et tiiä teetkö sitä ni älä tietenkään tee :( Sit ku se on tehty ni sitä ei voi tehä tekemättömäksi. Niin kauan ku oot elossa ni sulla on vaijtoehtoja.
VastaaPoistatiiän ettei pitäis tehdä, mutta sit kuitenkin haluaisin sitä niin paljon...
PoistaSä saat sen varmasti joskus ja sit sulla on ikuisuus aikaa olla kuollu. Mut elämää ei tuu koskaan muuten saamaan ku nyt. Mitä jos koittaisit valita elämän ni saat kummatki :)
Poista