421

Kai se jo alkaa sen verran varmaa olla, että uskallan täällä kertoa. Piti kirjoittaa ihan jostain muusta, mutta sain nyt pienen varmistuksen, joten tällä mennään, katotaan jaksanko kirjottaa tänään sen toisenkin jutun vai jääkö se myöhempään, eipä sillä kiire ole.

Vanhimmista lukijoista osa ehkä muistaa Yyponin, kävin pari vuotta sitten sitä kouluttelemassa. Siis tämä:

Ja arvatkaa kuka kaviollinen otus on palaamassa mun elämään..? Muutaman muun kaviollisen kanssa!

Sanon vaan että tää on parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan! Yyhän piti mut sillon sen kesän (oliko se sit 2012?) tavallaan hengissä, oli joku syy nousta aamuisin, oli joku paikka missä oli hyvä olla. Eikä mulla oo ollut yhtä hyvää suhdetta yhdenkään hevosen kanssa, jos ei mun ihan ekaa hoitohevosta vuonna nakki ja muusi lasketa. Enhän mä oo Yyn hoitamisen lopettamisen jälkeen käynyt vakituisesti missään hevostelemassa, kun ei mikään ole tuntunut yhtä hyvältä. Ja nyt mulla on mahdollisuus palata sinne takaisin! Tällä kerralla se luultavasti jopa onnistuu pidemmänkin aikaa, kun mulla on tuo auto, ei tarvii miettiä miten kulkea talvella reilut 10km/suunta...

Nyt sais kuume kadota aika vikkelään, tänäänkin lampsin tuolla kohti kauppaa miettien pyörrynkö matkalla. En pyörtynyt, enkä jaksanut ees jännittää juttelemaan tunkenutta ihmistä kun keskityin vaan pysymään pystyssä :D

Kai tähän täytyy läntätä kuva, joka oli mun blogissa lähes päivälleen kaksi vuotta sitten, kun olin nähnyt Yyponin pari kertaa:

Tosin en tiedä voisinko löytää hevospuolelta mitään tätä parempaa..?
En ainakaan yritä muuta, Yyponi riittää♥

On muuten ärrsyttävää jutella ulkomaalaisten koiratyyppien kanssa fb:ssä nyt, kun kämppis ei oo täällä. En voi tarkistuttaa noita mun huono englanti-tekstejä kenelläkään, mutta on noi tyypit ainakin tähän asti tainneet kaiken ymmärtää. (joo mun seuraava corgi saattaa tulla kanadasta... mutta ei vielä pariin vuoteen.)