keskiviikko 10. joulukuuta 2014

482: Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole

Tänään psyk. polin ovi sulkeutui mun perässä (toivottavasti) viimeisen kerran. Kävin vielä hakemassa sieltä kaikki tekstit, kuvat yms., joita oon siellä joskus tehnyt. Ihaninta oli varmaan lukea lappu, jossa kysymyksenä oli, millainen on riittävän terve ihminen:

- Jaksaa hoitaa (pakolliset) asiat, tai jos joskus on huonompi päivä niin ilmoittaa asiasta (esim. kouluun, töihin, harrastuksiin), eikä vaan kaivaudu peiton alle piiloon pahaa maailmaa, kuten mulla oli tapana tehdä...
Kaikki tulee hoidettua, ei mulla nyt kauheesti pakollisia asioita tällä hetkellä edes ole. Jos vaikka tallilla oon tehnyt muut hommat, muttei jaksa ratsastaa, ni oon kyllä joka kerta ilmoittanut omistajalle siitä.

- Pystyy syömään kunnolla
Pystyy pystyy, ei mitään ongelmaa :)

- Jaksaa nähdä kavereita & sukulaisia
Jeps, joskus haluaa olla itekseenkin, mutta ei sillonkaan tuu mitenkään eristäydyttyä muista enää. Mut ei musta oo pitkään aikaan tuntunut siltä, etteikö jaksais nähdä ihmisiä, tiiän paljonko omaa aikaa tarviin ja osaan ottaa sen itelleni ennen kuin muiden seura alkaa ahdistaa/väsyttää/tmv.

- Ei ahdista jatkuvasti, ei edes joka päivä
Ei varmaan ees joka viikko?

- Mieliala ei vaihtele koko ajan, eivätkä kaikki pienet asiat (sisäiset tai ulkoiset) vaikuta mielialaan (koska mulla on ollut tapana vetää itteni ihan pohjalle jostain pikkujutuista)
Oon yllättävän tasainen nykyään, tuskin musta tän tasaisempaa saa vaikka tekis mitä :D

- Ei pelkää/jännitä kaikkea, tai ainakaan jätä asioita tekemättä sen takia 
En mä oikeastaan pelkää paljoakaan asioita enää. Jännitystä on edelleen, mutta se on kai ihan normaalilla tasolla nykyään eikä estä mua tekemästä mitään.

- Ei jatkuvasti paniikkikohtauksia
Kevään jälkeen ei yhtään, kesästä en tosin muista, mut ei sillonkaan ainakaan mitään pahoja kohtauksia ollu.

Eihän tossa nyt kaikkea ole, mutta noi on ne asiat, jotka on tullut pohjamutia kaivellessa polilla mieleen. Lääkäri soittaa mulle vielä reilun kuukauden päästä, sillon on sit mahdollista vielä sopia jotain seurantakäyntiä tai muuta jos tuntuu siltä, mutta jollei mitään ihmeellistä tapahdu, niin se puhelu tulee jäämään vikaksi polilta. En mä usko tarttevani seurantaa pidemmälle ajalle ja osaan kyllä hankkia uuden lähetteen polille tai apua muualta jos alkaa siltä tuntumaan.

Sit vielä juttelin ikuisuuden yhden koirakasvattajan kanssa tossa puhelimessa, ja me saatiin Toren kanssa vika paikka sen agilitykurssilta! Lisää kivaa tekemistä ja vaihtelua arkeen, mulle tuttu laji jota rakastan ja toi koira nyt innostuu siitä ihan varmasti, jotain pientä on joskus tehtykin. Vetäjä ainakin vaikutti tosi kivalta, ja on aika tarkka siitä ketä sinne ottaa, eli eiköhän siellä oo muukin porukka ihan jees. Vois vaikka leikkiä taas sosiaalista. Jos vaan viihdyn porukassa pidemmän päälle, ni eiköhän lyllerökin pääse sinne treenailemaan tulevaisuudessa.

Vielä jos sais sen koulupaikan ni kaikkihan ois paremmin kuin hyvin. Oikeestaan aika pelottavan hyvin :D Vähän epäilyttää, sinne on tainnut olla aika paljon hakijoita, mutta toivotaan parasta. Sieltähän voi tulla viestiä/soittoa ihan koska tahansa. Toivottavasti aika pian, tää odottaminen on tylsää!


4 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea tällaisia kuulumisia! Onnittelut! Nyt on takana osa elämää, joka tulee olemaan oppina koko loppuelämäksi. Olipa vastassa mitä vain, olet vahvempi ne kohtaamaan.

    Vielä en itse ole noin pitkällä, mutta teen työtä, että joskus kirjotan samanlaisesta kokemuksesta. Mutta nämä muidenkin kokemukset kannustaa jatkamaan taistelua.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihana kuulla, että pystyn oman blogin kautta tsemppaamaan muita :) Paljon voimia sinne, kyllä säkin näin pitkälle pääset<3 Parantuminen on pitkä ja vaikea tie, mutta voin kyllä sanoa, että se on kaiken sen yrittämisen arvoista!

      Poista