Illalla nappasin melatoniinin & mirtazapiinin naamaan, mirtaa en normaalisti syö, mutta halusin kerrankin nukahtaa helposti. Siinä just ennen nukahtamista vielä paljon D-vitskua naamaan varmistamaan sen, että pääsin aamulla ylös. Heräsinkin jo kuuden aikaan aamulla, ennen herätyskelloa ja ihan pirteänä. Aamutalli, koirien kuvaamista (hei siellä paistoi aurinko!) ja kauppareissu, ei jäänyt tilaa masentelulle. Ulkoilu taisi tehdä ihan hyvää, autoilu tosin oli aika syvältä tuolla liukkaassa. No, sentään pysyin ongelmitta tiellä, aika monet oli päätyneet ojan puolelle...
Enää ei masenna. Se on mulla nykyään aika pienestä kiinni. Mun täytyy vaan uskaltaa irrottaa siitä, oon tehnyt sen niin monta kertaa ennenkin, ettei se tuota mulle mitään vaikeuksia enää, kunhan saan tehtyä sen päätöksen, että nyt ei masennella.
Enkä missään vaiheessa syyllistänyt itseäni siitä, että meni huonommin. Tää oli jotain uutta.
Nyt ei jaksa kirjoittaa mitään sen enempää, vaikka pää onkin täynnä ideoita.
Hyvä kirjoitus, vaikka lyhyesti kirjoititkin! Mä pystyn samaistumaan suhun ihan hirveän hyvin, oon ehkä aika saman tyyppisessä tilanteessa kuin sä. Toi on ihan totta, että masennuksesta pitää uskaltaa päästää irti päästäkseen pois siitä. Nyt sen ymmärtää oikeasti. Ennen, sillon kun oli ihan pohjamudissa, sitä vaan odotti ja odotti, että millonkohan tää menee ohitse. Ei se sillä odottamalla lähde pois, vaan sille täytyy tehdä jotakin. Toki mä tiedän, että se on helpommin sanottu kun tehty.
VastaaPoistaVälillä saa masentaakin, kunhan ei jää siihen roikkumaan. Tykkään sun blogista ihan sikana, kirjotat aina niin hyviä ja aika samaistuviakin juttuja :)
Samaa mieltä Amelian kanssa! :)
PoistaKiva kuulla, että näihin pystyy samaistumaan :) Amelia, sun teksteihin samaistun kanssa välillä ihan älyttömästi!
PoistaJa jep, oot ihan oikeessa. Ei se odottaminen muuta mitään (tai tuskin kaikki tismalleen samana vuodesta toiseen jatkuu, mutta kuitenkin), ei masennuksesta voi parantua vaan odottamalla. Eikä masennus aina huono juttu ole, ei mua haittaa yhtään tollaset lyhyet masennusjaksot, vaikka eihän se kivalta tunnu. Saa vaan ajattelemaan ja käsittelemään asioita enemmän kun huomaa, että muuten päätyy taas pohjalle, jos alkaa lykkäämään kaikki mieltä painavat asiat vaan sivuun.