Hetken meni paremmin. Nyt ei taas jaksaisi tätä elämää yhtään. Meinasin hajota treeneissäkin, vaikka lähdin sinne ihan hyvillä mielin ja vaikka meidän treeniporukka on ihan mahtava. Tallilla käydessä jätin ratsastuksen väliin, ei vaan jaksanut. Heitin vaan hevoset ruokineen pihalle ja lähdin takaisin kotiin.
Oon mä tänäänkin (tai eilen -.-) vienyt suunnitelmia eteenpäin, tehnyt töitä sen eteen, että mulla ois joskus kaikki se mitä haluan. Mutta oon samaan aikaan miettinyt, onko tää oikeasti se juttu, vai oonko menossa ihan väärään suuntaan. Tai jos jossain vaiheessa huomaankin, ettei musta oo siihen sittenkään.
Äh, ei ajatukset pysy kasassa, ei tästä kirjottamisestakaan tuu yhtään mitään. Ehkä meen vaan uudestaan yrittämään sitä nukkumista. Jos sais ees pari tuntia unta ennen melkein kolmen tunnin ajomatkaa...
I’m tired of trying to be normal
I’m always overthinking
I’m driving myself crazy
So what if I’m fucking crazy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti