Myöhemmin ajelin takaisin ystävän luo, käytiin vielä iltalenkillä yhdessä. Enää ei juttu meinannut kulkea, lapsuudenystävän kysyessä asiasta sanoin vain olevani väsynyt. Tekisi mieli hakata päätä seinään, lapsuudenystävälle nyt kaikista vähiten haluaisin valehdella. Ei vaan saanut sanotuksi sitä, miten asiat oikeasti ovat.
Aika ääripäästä toiseen mennään taas mielialojen kanssa. Ei mitään uutta mulle. Harmi vaan vellon siellä masennuksessa enemmän, toisinpäin olisi parempi.
Ja niin, ei ne huonot asiat vielä loppuneet. Autokin lahosi, ja viimeistään iltapäivällä pitäisi olla suunnistamassa kotia kohti. Hain siihen jotain uusia osia, ja yhdessä liikkeessä lupasivat katsoa sitä aamulla pikaisesti, mutta jos se jotain isompaa remppaa vaatii niin äh. Nyt oon sitten hurjastellut tuolla porukoiden asuntoautolla, mutta ihan mieluusti ottaisin sen oman pösöttimen kotiin. Porukat varmaan edes antais mulle autoa lainaan, on niillä omilleen itsekin käyttöä.
Projektikoirallekin sai tehdä paketin tassun ympärille. Just tänään, kun iski inspis lähteä sen kanssa pidemmälle lenkille keskustaan pyörimään. Jäi sekin välistä, saa koira nyt vaan löhöillä ihan rauhassa, katotaan jos me joskus saadaan toi sen kinttu kuntoon ja päästäis jatkamaan. Vähänkö ottaa päähän, jos tämän takia tulee vielä jotain takapakkia edistymisessä, mikä on aika todennäköistä, jos tuon parantuminen kestää.
Allergiaoireetkin on täällä taas. Toivottavasti nää johtuu porukoilla asuvasta karvakorvasta tai lapsuudenystävän koirista, eikä noista omista tai projektista...
Aaargh. Ehkä vaan sukellan peiton alle maailmaa piiloon ja masentelen siellä aamuun asti.
Anteeksi kun en osaa sanoa mitään järkevää, mutta toivottavasti mielialaheilahtelu alkais painottua sinne positiiviseen päin :) tsemppiä :)
VastaaPoistaJep, eiköhän tää tästä taas :) Kiitos :)
Poista