519: Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi.

Sama hyvä-huono-hyvä-huono-kaava jatkuu edelleen. Oon aika monena päivänä miettinyt, että ehkä mun ei vaan kuulu olla onnellinen. Tuntuu vähän siltä, ku elämä näyttäisi että hei, tää voi olla näin kivaa, mutta häähää, et sä saa tällästä elämää. Aika monta kertaa oon miettinyt, että hittoako tässä enää kiskoo itseään pohjalta ylös, kun aina tippuu sinne heti takaisin aikaisempaa pahemmin. Mut en oo ainakaan vielä luovuttanu.

Hyvät ensin. Tore on antibioottikuurilla, liikkuu normaalisti, ehkä selvitään tällä. Ajan kanssahan se nähdään, onko vikaa muuallakin. Käytiin ihan normaalisti treeneissä tänään, saatiin siihen lekurilta lupa, ja ai että toi koira on parempi kuin pitkään aikaan, ihan huippu. Mä vaan oon liian hidas sille, mutta ehkä vielä opin. Kiva treenata kivuttoman koiran kanssa! Nyt kun koira on taas kunnossa, tulee hölistyä treenikavereidenkin kanssa enemmän. Viime viikollahan vähän eristäydyin porukasta, tänään jaksoi taas olla ja jutella muiden kanssa.

Kävin myös moikkaamassa yhtä nettituttua, jota en oo ennen nähnyt, pääsi taas hölöttämään kunnolla koirajutuista ja vähän kaikesta muustakin, ja Tore sai sen koirasta juoksukaverin. Nähään varmasti jatkossakin. Enkä ees stressannut, vaikka piti ajaa täysin vieraassa kaupungissa neljän ruuhkassa ilman mitään tietoa siitä, mihin olin menossa :D

Tallilla oon lopettanut pelkän höntsäilyn, mulla on hiton osaava hevonen liikutettavana, enkä oo koskaan tehnyt sen kanssa tosissaan mitään. Oon saanut jo muutamia ahaa-elämyksiä sen kanssa. Ei silti unohdeta höntsäilypuoltakaan, esimerkiksi yks aamu käytiin metsässä ihan kunnolla rämpimässä. Ei ole edes vaaraa eksymisestä, hoitotamma osaa aina takaisin tallille, tuli sekin taas todistettua.

Muutoinkin toimintakyky pysyy, saan kaikki asiat hoidettua, kämppä pysyy siistinä jne. Lihakset on kipeinä treenaamisesta (tosin aamulla taas mietin, että vois ottaa vähän rauhallisemmin, kun ei saanut edes herätystä sammutettua kännykästä :D), mutta mitään ajatuksia syömisvammailun suuntaan ei silti ole. Tai no, oli kerran, mutta päätin etten lähde enää sille tielle ja ne ajatukset katos heti.

Huonoja ois aika pitkä lista. Raha-asiat kusee ihan huolella. Paniikkikohtaukset on tuttuja taas, tosin tiiän mistä ne johtuu ja luultavasti pääsen niistä jo ens viikolla eroon, kyllä niitä muutaman päivän kestää. Eikä ne mee niin pahoiksi mitä joskus meni, saan niitä tasattua aika paljon. Parin ihmisen kanssa on välit aika epäselvät, tai ei epäselvät vaan paskat. Pakko mun on johonkin se raja vetää, en mä anna kenenkään enää kohdella mua niin kuin nuo kaks tekee, en enää anna muitten hinata mua mukanaan pohjalle. En haluais poikkasta välejä, mutta ei taida olla vaihtoehtoja, kun ei puhumisellakaan oo mitään vaikutusta. Kai sitä joskus saa laittaa oman hyvinvointinsa muiden edelle..?

Äh, en jaksa kirjottaa huonoista jutuista sen enempää, alkaa vaan masentaa. Pitäis varmaan suunnata nukkumaan, jos korjais tän unirytmin takas kuntoon tässä joskus...

Mutta on niitä hyviä asioita varmaan oikeesti huonoja enemmän. Nyt vaan vituttaa ni nään ne huonot paljon isompina mitä ne oikeasti on... Kaikki suunnitelmat kuitenkin edistyy ja oon kokeilemassa muutamaa uutta juttua niiden suhteen, en mä kovin helposti anna minkään estää mua tekemästä sitä mitä haluan. Jos ei vanhat keinot toimi niin kokeillaan vähän uusia reittejä, ehkä joku onnistuukin.

Voi muuten olla, että pidän taas pientä taukoa kirjoittamisesta. Ei tarvii ihmetellä hetken hiljaiseloa.