530: Elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi.

Viikonloppu alkoi tosi lupaavasti. Alle neljän tunnin yöunien jälkeen heräsin lauantaina aamuöllä kolmen aikaan. Aamulenkillä totesin, että Tore ontuu pahemmin kuin aiemmin, vaikka olikin välissä kolme viikkoa oireeton (sopivasti vielä maksoin perjantaina 300€ sen treeneistä enkä nyt taas tiedä, voidaanko edes käydä niissä -.-). Lenkiltä kotiin stressaamaan kaikesta mahdollisesta, pakkaamaan yms ja seiskalta hyppy autoon ja menoksi. Ensin yksi haastattelu (josta ehkä joskus lisää ehkä ei, riippuu ihan siitä miten kävi), eksyminen ja puolijuoksua koululle, jonne löysin noin minuutti ennen ekan tunnin alkua. Monta tuntia siellä täysin vieraiden ihmisten keskellä, mun huomio tosin kiinnittyi lähinnä paikalla olleiden koirien lällyttämiseen, mutta leikin taas vähän sosiaalistakin. Plus meinasin pyörtyä, jonka takia käyttäydyin varmasti tosi omituisesti muiden mielestä. Koulun jälkeen myöhästyin junasta n. kahdella minuutilla ja jouduin pyörimään asemalla ikuisuuden. Seuraavalla junalla sentään pääsin takaisin auton luo ja kotona olin joskus kuuden jälkeen illalla... Että sellainen päivä.

Tänään oli onneksi parempi. Lyhyempi koulupäivä ja Tore oli mukana harjoituskoirana. Käytäntöpäivä, sai hieroa ja pallotella koiria muutaman tunnin. Ja sain ehkä pienen ahaa-elämyksen siitä, että saattaisin ehkä vihdoin olla oikealla alalla. Ehkä. Toivottavasti. Äskön hieroin vielä lyllerönkin läpi, toinen näytti niin onnelliselta että :) Enkä tarvinnut edes allergialääkkeitä, pelkäsin että tukehdun sinne, mutta ei mitään allergiaoireita yhdestäkään koirasta!

Stressin määrä on ollut ihan järjetön. Muutamassa päivässä tippui painoakin aika reilusti, kun ei ole pystynyt syömään mitään. Meinannut tulla takaisin ylös samantien, jos jotain on suuhunsa pistänyt. Tänään kotimatkalla hain kuitenkin kunnon karkki- ja sipsimätöt matkaan mukaan, nythän pystyy jo syömäänkin. Oon purkanut stressiä sentään vähän piirtämällä, aattelin opetella sen taidon uudelleen. Joskus olin siinä ihan ookoo, mutta näin monen vuoden tauon jälkeen mun piirrustukset näyttää lähinnä suttukasoilta :D

Miten vaan, selvisin viikonlopusta vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään. Ainakin sain taas näyttää epäilijöille että pärjään (vaikken aina pärjääkkään, mutta eihän ne sitä tiedä). Nyt mulla on lupa hajota. Mutta ennen hajoomista vois nukkua vähintään kellon ympäri, siltä nyt vähän tuntuu.

Moi.