534: Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä, kuin onnistua siinä, ettei tee mitään

Ei mulla ole enää mitään pakottavaa tarvetta kirjoittaa. Siihen päälle vielä paljon muuta tekemistä, niin ei tule paljoa bloggerissa pyörittyä. Oon yrittänyt olla miettimättä asioita liikaa, joten ei tule senkään takia mitään pakkoa purkaa niitä asioita johonkin. Satunnaisten yliajatteluiden kanssa pärjää itsekin.

Aattelin silti tulla vähän päivittelemään kuulumisia. Joskus menee hyvin, joskus vähän huonommin. Eilen tuli täyteen 300 päivää ilman viiltämistä, joskus harvoin (ei siis edes joka viikko) on viiltäminen kyllä käynyt mielessä, mutta ei mulla ole mitään pakottavaa tarvetta siihen enää. Oon ollut porukoilla, lapsuudenystävällä, koiranäyttelyssä (ihan hyvällä menestyksellä), tää viikonloppu hujahti taas koulussa, joka on muuten ihan älyttömän kiva paikka! Aika meni pelottavan nopeasti ja oon taas paaaljon viisaampi. Ja mulla on selkeä kaava Toren ontumisiin, oon aika varma siitä, ettei se ole mistään rikki, ei tarvii kamalasti stressata siitäkään enää. Eikä se nyt kuukauteen ole ontunutkaan kertaakaan, kun tietää miten hoitaa. Salilla en oo pariin viikkoon ehtinyt käymään, mutta josko tää elämä tästä taas tasottuis ja ehtis ensi viikolla sinnekin.

Pakolliset aamuherätykset vähenee, aamutalleja on enää arviolta pari viikkoa, sit hepat pääsee kesäksi laitsalle ja voi käydä tallilla höntsäilemässä just siihen aikaan kun huvittaa. En ole jättänyt yhtään ratsastusta välistä, en edes torstaina, vaikka selkä tekikin kuolemaa ja jo pelkkä paikallaan oleminen oli tuskaa. Nyt alan olemaan onneksi aika elävien kirjoissa taas selän suhteen.

Unirytmikin on suht hyvässä kunnossa, eikä nukkumisten kanssa olisi mitään ongelmaa, jos naapurissa ei asuisi idioottia, jolle oon kovaa vauhtia hankkimassa häätöä. Melkein joka päivä saa vittuuntua sen takia, mutta saan sen aika vikkelään kyllä muuttamaan pois.

Oli miten oli, on mulla elämän palikat aika hyvin käsissä. Vois olla paremminkin, muttei kai koskaan ennen ole ollut näinkään hyvin. Ainakin tiedän mitä haluan tehdä ja mulla on selkeä suunnitelma siihen. Jos vaan kärsivällisyys riittää, enkä ala oikomaan lyhyemmän kautta, siitä oo ennenkään seurannut mitään hyvää...