567

Tää on taas näitä öitä. Ku nukkumaanmennessä tuntuu siltä, et vois nukahtaa vaikka pystyyn (sitä se monen yön valvominen teettää), mut just ku on nukahtamassa ni vaan hajoo ja paniikit iskee päälle. Ei saa henkeä, pyörryttää, itkettää, oksettaa, hokee jatkuvasti itelleen eisaaviiltääeisaaviiltääeisaaviiltääeisaaviiltää vittu ei vaan saa. Vaikka oikeesti tekis mieli vaan repiä valtimot auki tai jotain muuta yhtä typerää. Ravaa jatkuvasti tupakalla, ihanku se jotain auttais. Ei jaksa kävellä partsilta ees sohvalle saati sänkyyn, vaan lysähtää vaan lattialle itkeen. Yrittää ties mitä rauhottusmiskikkapaskoja vaikka tietääkin, ettei ne koskaan toimi kun tää pääsee näin pahaksi. Yrittää huudattaa musiikkia, seilata päämäärättömästi ympäri nettiä, tehä vittu ees jotain millä sais ees vähän helpotettuu oloo. Mut ei mikään toimi kuitenkaa.

Ku ei vaan kestäjaksapystykykene yhtään vittu mihinkää. Oottaa vaan et nukahtas, vaikka sit siihen lattialle, mut tietää ettei sitä ihmettä tuu tapahtuu. Näitten olojen kanssa ku ei voi lähteä ees ulos kokeileen auttasko se, oisin kuitenki jossain junan alla. Enkä tasan anna itelleni lupaa ees rikkoa mitään, vaikka voisin paiskaa vaikka tän koneen heti seinään. Mut koirat pelkäis, niitten takia ei saa. Ihan tarpeeks stressaavia niille nää mun epävakailut muutenki taas, kyllä sen niistä näkee. Ois niilläki parempi jossain muualla.

Miks vitussa ei vois vaan kuolla. Mut ei ku muitten takia ei saa sitäkään, ettei vaan muille tuu paha mieli.

En mä tuu selviin muutosta tai mistään muustakaan, ku tää on jo nyt näin vitun vaikeeta. En vaan selvii.