Oon tiennyt sen jo jonkun aikaa. Syömishäiriö vie taas. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Ja mä en tiedä mitä teen sen suhteen. En tiedä, kävisinkö ostamassa vaakaan uudet patterit. Tiedän, että se vain pahentaisi tätä, mutta ei se ainakaan ajatuksen tasolla haittaa. Tavallaan se tuntuu jopa ihan hyvältä ajatukselta. Ollut vähän ikävä tätä. Harmittaa, ettei kroppa kestä enää paastoja. Mä rakastin sitä tunnetta parin päivän paaston jälkeen, sitä miten sen jälkeen pystyi olemaan syömättä ilman että edes tunsi nälkää.
Tyhmää, tiedän. Toinen puoli päästä huutaa, että kesän retkillä rinkan raahaaminen voi muuttua vähän turhan raskaaksi jos ei syö. Muttei kesä ole vielä täällä, se on jossain ikuisuuden päässä. Turha sitä on vielä miettiä. Näin käy joka kerta kun lisään liikuntaa. Liikkumisesta en luovu, syömisestä voin jos on pakko.
Ja tuntuu siltä, että se pakko on nyt.
Enkä jaksa enää tapella sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti