Ahdistus kuristaa, ollut seurana koko päivän. Jatkuva väsymys myös, mitäs en osaa enää nukkua. Olen niin kyllästynyt tähän elämään ja vielä enemmän itseeni. Kirjoittamisestakaan ei meinaa tulla mitään, samaa paskaa tämä on vuodesta toiseen, mitä siitä sen enempää jauhamaan. Mun elämässä ei tapahdu mitään. Mut oon liian ahdistunut pelkuri, joten en myöskään uskalla tehdä mitään uutta. Ai helvetti että itseään voikin vihata paljon.
Ostin ne patterit vaakaan. Edes jotain sisältöä elämään. Tosin tavallaan turha ostos, tunnen mun kropan sen verran hyvin, että tiesin painon ilman vaakaakin aika tarkalleen oikein. Jos laihduttaminen on se juttu, jonka kautta saa motivoitua itsensä edes liikkumaan kunnolla, niin sitten tehdään niin. Tässä aion onnistua. Terppa aina hoki, että ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Ehkä tää nyt on se mulle sopivin keino hankkia niitä. Tän suhteen tiedän mitä teen ja tiedän myös sen, mitä ei missään nimessä kannata tehdä. Onhan mulla kokemusta aika monen vuoden ajalta.
En halua olla minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti