Mä en osaa nukkua yksin. En ole koskaan osannut. Siitä mun unettomuus taitaakin johtua. Pystyn nukkumaan porukoilla, kavereilla, asuntoloissa, omalla kämpillä sillon, jos täällä on joku kaveri tai nyt, kun täällä on tuo koira. Unipillereitä tarvitaan siis taas viikon päästä, kun koira muuttaa takaisin porukoille. Musta ei oo hoitamaan sitä täällä, en oo tarpeen hyvässä kunnossa siihen.

Oon yrittänyt pari päivää selvittää myös sitä, miksi meinaan aina välillä mennä paniikkiin tilanteissa, joissa en oikeesti pelkää mitään, ja jotka ei poikkea arjesta mitenkään. Esimerkiksi yks päivä käveltiin kavereiden kanssa keskustassa, naurettiin ja pelleiltiin ja yhtäkkiä rupesin tärisemään, jalat meinas lähteä alta, suuta kuivasi yms kivaa. En oo pitkään aikaan pelännyt keskustassa liikkumista, joten en tajua... Samoin aina välillä tärisen kun tuun kämpille, vaikka ei tässä lähellä oo yhtään mitään pelättävää. En ole keksinyt, onko joku asia muka eri tavalla kuin yleensä niinä päivinä, kun oon paniikissa kämpille tullessa.

Halusin tietää myös, miksi mulla on nykyään välillä ystävienkien seurassa helvetin paha olla. Eilenkin, kun ne oli tässä kylässä. Alkuun kaikki oli ihan hyvin, mutta taas ihan yhtäkkiä ilman syytä paniikki ja kun siitä rauhotuin, olin ihan ahdistuneena koko loppuillan. Näytteleminen onnistuu näköjään hyvin edelleen, koska ei kaverit oo millään kerralla huomanneet mitään. En halua pilata niiden hauskoja hetkiä sen takia, että oon tällänen paska, joten en todellakaan aio kertoa niille.