Olisi pitänyt pyytää lääkäriltä beetasalpaajia, mutta meninkin olemaan niin pelkuripaska taas. Enkä tietenkään kehtaa mennä varaamaan heti uutta aikaa, vaikka niitä tarvitsisinkin. Enkä varmaan saisi edes asiaani sanotuksi, keksisin jonkun tekosyyn miksi menin sinne ja vittuuntuisin taas vähän lisää.
Eikä mulle voi mitään lääkkeitä antaa, vedän heti kaikki kerralla paremman olon toivossa.

Oon kehittänyt luokan edessä puhumisestakin taas ongelman, vaan ja ainoastaan yhden äikänopettajan kommentin takia. Nehän meni vähän aikaa niin hyvin. Ensviikolla pitäis uskaltaa puhua kaikkien kuullen kolme kertaa ja oon taas päättänyt etten pysty. Harmi kun olin just kipeenä, ei viittis olla toistakin viikkoa pois koulusta. Huomenna pitäis uskaltaa tallille, en voi kolmatta kertaa peräkkäin ilmottaa kaverille että en pääsekkään. Pitäis varmaan keksiä joku hyvä syy siihen, miksen voi käydä siellä enää. Harrastukset ei näköjään oo mun juttu, kaikki alkaa parin kerran jälkeen ahdistaa. Nää pelot rupee taas menemään vähän yli, kohta lukittaudun neljän seinän sisälle muutamaksi kuukaudeksi.

Taas se sama vanha tuttu olo, että pitäis saada puhua jollekin, mutta ei, enhän mä pysty enkä aio enää edes yrittää.

miten helppoa kuoleminen olisikaan...