Mä löysin myös maailman mahtavimman hevosen omistajan. Kaverin. Ihmisen, jonka kautta pääsen pian tutustumaan uusiin ihmisiin, mukaviin sellaisiin. Ihmisen, jonka seurassa mulla ei ole ollut vielä kertaakaan paha olla, ja jonka seurassa osaan olla oma itseni.
Ehkä mä en kuolekaan lomalla. Ehkä mulla on tekemistä. Hauskaa tekemistä.
Yksinollessa ahdistus yrittää tulla päälle, samoin toiveet kuolemasta. Mutta mä tiedän ainakin tällä hetkellä tän menevän ohi. Varmasti vielä tulee vaikeita päiviä, todella vaikeita, varmasti vielä joskus tulen olemaan jossain elämän ja kuoleman välillä, mutta ehkä tästä voi oikeasti selvitä?
Oli miten oli, ainakin mä tiedän mitä onnellisuus tarkoittaa.
Täytyy opetella yksi uusi asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti