Pilasin sitten taas yhden mahdollisuuden saada apua. Harmittaa, mutta ehkä tää taas tästä. Taas se sama kysymys, "onko susta muuten tuntunut masentuneelta?", sama vastaus ja heti sen jälkeen tajusin, että tein sen taas, vaikka piti puhua totta. Melatoniinia sain sentään tällä kertaa vahvempaa, vaikka oikeasti mulla riittää toi yhdenkin milligramman ihan hyvin, suurempien määrien kanssa heräilen koko yön. Vaan siitä ehkä kannatti valehdella, nyt riittää puolikkaat ja menee puolet pidempi aika siihen, että pitää taas uskaltautua lääkärille ja apteekkiin. Riittää unipilsut ainakin loman yli, kattoo sitten syksyllä josko sitä oikeesti yrittäis hakea apua vai pärjäiskö yksin sittenkin.Toivottavasti toi lääkäri ois siellä syksylläkin, se oli harvinaisen mukava tapaus.

Vappuloma meni harvinaisen hyvin. Yksi päivä kului tallilla, toisena päivänä seikkailin kaverin koiran kanssa metsässä neljä tuntia (mitäs kaveri meni sanomaan ettei se muka väsy, väsyipäs!) ja parina päivänä bussireissut, joita en muuten enää jännitä melkein yhtään. Kaiken lisäksi eilen autoin jotain vierasta ukkoa, kun se ei osannut käyttää kännykkäänsä. En vieläkään tajua, miksen siinäkään tilanteessa pelännyt yhtään, ei tainnut edes kädet täristä.

Tänään tuli taas tehtyä uusia asioita kavereiden kanssa. Kierreltiin ympäri vaatekauppoja ja sovitettiin rumimpia vaatteita mitä löydettiin ja naurettiin toisillemme. Jotkut katsoi pahasti, mutta osasin olla välittämättä niistä. Löytyihän sieltä kaikkea kivaakin ja mä luulen, että saatan pikkuhiljaa alkaa löytämään sitä omaa tyyliä.

Kesällä mulla on aikaa, ja taidan tietää mihin sen käytän. Haluan kokeilla uusia asioita ja taitaa olla eka kerta mun elämän aikana kun tuntuu siltä, että saatan jopa uskaltaa tehdä jotain uutta. Tekisi mieli lähteä seikkailemaan ympäri suomea ilman mitään suunnitelmaa, mutta sitä en tee ennen kuin saan selvitettyä, miksi oikeasti haluan tehdä niin. Jos oon vaan juoksemassa tunteita pakoon niin jää reissu tekemättä, siinä tapauksessa se vaan pahentais oloa.