Olipas taas... mielenkiintoinen yö. Lähdettiin taas kämppiksen kanssa baariin. Mulla ei ollut mitenkään ryyppyfiilis, joten nappasin vaan kotona pienen rohkaisuryypyn ja litkin baarissa yhtä lonkeroa, en siis ollut yhtään kännissä. Pelattiin siellä jonkun porukan kanssa lautapelejä, vähän jännitti mutta ilmeisesti ainakaan kämppis ei huomannut mitään. Jossain vaiheessa päälle pamahti järjetön ahdistus ja kämppiksen valittaessa nälkää ehdotin, että haetaan hälle grilliltä ruokaa välillä. Siitä tultiinkin kämpille, kello alkoi olla jo paljon eikä kumpaakaan huvittanut enää mennä yhteenkään baariin. 

Kämppis painui nukkumaan, mäkin yritin, mutta eihän siitä mitään tullut. Pyörin pari tuntia sängyssä, yritin vaan pysyä makuulla. Mun ei ole pitkään aikaan tehnyt niin paljon mieli vetäistä kaikki lääkevarastot kerralla. Kyllä mä tiedän, ja tiesin yölläkin, ettei noilla kaapista löytyvillä lääkkeillä saa henkeä pois kovin helposti, halusin vaan edes hetkeksi helpotusta siihen oloon. Jos olisin noussut ylös, oisin varmasti kokeillut, millasen olon noilla lääkkeillä saa aikaseksi. 

Oon aika ihmeissäni siitä, etten silti koko yön aikana ajatellut kertaakaan viiltämistä. En mä enää usko siihen, että pystyisin lopettamaan viiltelyä koskaan kokonaan, mutta ainakin voin yrittää olla ilman aina kun pystyn. 

Huomenna alkaa työharjoittelu eläinkaupassa, pikkasen stressaa. En varmaan ensyönäkään nuku yhtään, kiva mennä sinne kahden putkeen valvotun yön jälkeen.