torstai 9. toukokuuta 2013

Mä en ole koskaan ennen ollut näin varma siitä, että pystyisin tappamaan itseni. Mä en ole koskaan ennen ajatellut, ettei mua oikeastaan haittaa, miltä mun kuolema muista tuntuisi, kun en ole kuitenkaan täällä näkemässä sitä.

Onneksi huomenna näkee taas terpan. Ja ainahan on päivystys. Vaikka en mä sinne uskalla mennä.
Raapustanut klo

4 kommenttia:

  1. norespite10. toukokuuta 2013 klo 9.27

    Sulle on haaste mun blogissa : ).

    Mut voimii oikeesti. Sä et saa kuolla. Oot arvokas ja tärkee vaik susta tuntuis miltä.. Ja vaikeudet on tehty voitettaviks ja sillä asenteella olen ite päässy pitkälle, et mee vaa päivystyksee jos ja kun tilanne sitä vaatii. On sun elämä kuitenkii nii arvokas et toi päivystyksee meno on pikkujuttu sen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksynyt11. toukokuuta 2013 klo 11.16

      Kiitti. Täytyy käydä joskus tarkistamassa, mistä päin sairaalaa päivystys löytyy, jos se vaikka pienentäis sinne lähtemisen kynnystä.

      Poista
  2. Hiljainentähti10. toukokuuta 2013 klo 14.28

    Kuulostaa samalta kun mullakin... Koita sinäkin jaksella!<3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)