Mä yritän pistää sille vastaan. Mä olen käynyt tänään ulkona, koiran kanssa lenkillä ja kaupassa, jaksoin vaikka masennus väittikin toista. Töihin en jaksanut mennä eilen enkä tänään, enkä mene vielä huomennakaan, mutta ehkä loppuviikoksi taas.

Viiltelyasiasta. Mä keksin yhden syyn, miksi en halua lopettaa sitä. Jos en viillä, mulla ei ole tavallaan mitään todistetta tästä pahasta olosta. Mähän pelkään muutenkin aina, ettei kukaan usko mua. Ehkä mun olisi aika alkaa ymmärtää, ettei jokainen ole heti epäilemässä mun sanomisia. Ehkä mä myös epäilen jollain tasolla itse itseäni edelleen, ja nuo jäljet tekee masennuksesta jotenkin todellisemman.

Kuitenkin, tää lopetusyritys on lähtenyt käyntiin jotenkin kivuttomammin kuin aikaisemmat yritykset. Mä pystyn olemaan ilman, mulla ei ole niin suurta tarvetta viiltää, ettenkö pystyisi vastustamaan sitä ainakin tällä hetkellä, ja nyt olen saanut aamut ja illat, jotka on mulle ne vaikeimmat ajat, täyteen tekemistä. Oon jotenkin syrjäyttänyt ajatukset viiltämisestä, viiltelyn tullessa mieleen olen marssinut kysymään kämppikseltä, lähdetäänkö lenkittämään koiria, käynyt tiskaamassa tai pyörinyt muutenvaan kämppiksen läheisyydessä, enhän mä muiden nähden voi viiltää. Tänään otan testiin terpan antamat hengitysharjoitukset, katotaan onko niistä mihinkään. Onneksi kämppis on täällä perjantaihin asti, pystyn hyödyntämään sitä vielä. Toivottavasti oon viikonloppuna valmis vastustamaan viiltämisen halua yksin.