187

Mä tärisen. Siinä meni sitten toinenkin ranne kaiken kukkuraksi verisuonen suuntaisesti. Heh, ensiapukursseista on sentään jotain hyötyä, osaan ainakin tehdä molempiin käsiin painesiteet. Mä yritin olla ilman, ihan tosissani yritin ja taistelin viiltämisajatuksia vastaan monta tuntia. Ei nuo jäljet pahoja ole, ei mulla varmaan mitään hätää ole. Hetkeksi ulos hengittelemään koirien kanssa ja odottelemaan iltalääkkeiden vaikutusta, jos sitä vaikka sais nukuttua.

Mulla ei ole hajuakaan siitä, miten peitän nämä kaikki jäljet jatkossa.

Blogger ei jostain syystä anna tänään julkaista mitään ilman otsikkoa, joten mennään postausten lukumäärällä sitten. Nuo väri ja fontti on rumat, mutta en jaksa vaihtaa niitä, olkoot noin.

Kiitos taas kommenteista, ootte ihania jokainen<3 Ehkä me kaikki vielä selvitään.

Torstaina mun on pakko sanoa tästä terapeutille, pakko. Koska me nähdään enää torstaina, sen jälkeen sillä alkaa loma. Se saa kertoa tästä kesäryhmän vetäjille, ne tietää vähän vahtia mua. Kesäryhmästäkin tiedän nyt enemmän, se on siis joka tiistai klo. 12-15 päiväosaston tiloissa. Ryhmään ilmoitettuja on 10, mutta kaikki ei kuulemma tule paikalle. Siellä on sit kaikkea toiminnallista, mutta luojan kiitos mitään ei ole pakko tehdä jos ei tahdo. Käytiin eilen tapaamassa kahta sen ryhmän vetäjistä, ei ne tule terapeuttia korvaamaan, mutta ei ne nyt mitään kamaliakaan ole. Ainoa ongelma on se, että toinen niistä eilen tavatuista ja sen pari on miehiä, enkä mä luultavasti pysty kertomaan niille sitäkään vähää kuin naishoitajille. Tulee liikaa mieleen se psykologikokeilu ja se, miten se psykologi ilmoitti mulle suoraan sen, ettei se voi auttaa kun en kerro sille mitään. Olisinhan mä kertonut, mutta en pystynyt. Ehkä olisi aika opetella. Jos vaikka pistäisi kesäryhmän tavoitteeksi sen, että yritän kertoa niille edes jotain pientä. Terpan kanssahan sovittiin mulle tavoitteeksi vain se, että menen sinne joka kerta, sama se mitä teen siellä vai teenkö mitään.

Mä haluan vielä sanoa teille, jotka ette viiltele ja teille, jotka olette vasta aloittaneet sen. Älkää aloittako. Yrittäkää lopettaa niin pian kuin mahdollista. Kun tähän jää kerran koukkuun, voi olla mahdotonta päästä siitä ikinä irti. Olinhan mäkin kerran päälle vuoden ilman, nyt pystyin juuri ja juuri kuukauteen. Eikä se oikeasti auta, ehkä sen hetken, mutta pidemmän päälle se vain pahentaa oloa.