188

Kerroin terapeutille viiltelystä, näytin sille pienen tivaamisen jälkeen nuo jäljet ja juteltiin siinä hetki viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta. En pystynyt katsomaan terapeuttia silmiin itkemättä, se näytti niin huolestuneelta, joten tuijotin melkein koko tunnin lattiaa ja pöytää. Lopuksi se päätti vielä halata, onneksi vasta lopuksi, sain pidäteltyä itkua hissiin asti. Seuraava aika 12.8, miten hitossa mä kestän sinne asti? Kesäryhmä kerran viikossa joo, mutta en mä siellä kenellekään mitään kerro vaikka tahtoisinkin. En uskaltanut pyytää terapeuttia kertomaan niille vetäjille siitä, miten mulla nyt menee, mutta veikkaan sen kertovan niille silti. Ainakin toivon niin.

Kesäksi tuli myös yksi tehtävä, joka päivältä pitää kirjoittaa vihkoon vähintään yksi onnistuminen. Kirjoitan ne varmaan kesän lopulla teidänkin luettavaksi. Pieniä juttuja ne tulee varmaan suurimmaksi osaksi olemaan, mutta niitä terapeutti ilmeisesti haluaakin mun löytävän.

Mietin, että elokuussa voisin antaa tän blogin osoitteen terpalle, helpompi niin kuin tekstien tulostaminen. Mutta koska haluan kirjoittaa myös terapiasta ja ehkä joskus asioista, joita en ole vielä valmis kertomaan terapeutille, teen varmaan jossain vaiheessa oman, salaisen blogin sitä varten. Tarkoittaisi sitä, että mulla tulee jatkossa olemaan kolme omaa blogia - tämä, salainen ja koiran, joten en välttämättä jaksa kirjoittaa tänne yhtä usein kuin ennen. Blogin kautta pystyisin kuitenkin kertomaan terapeutille asioita, joista haluan puhua, mutta joita en uskalla ottaa esiin muulla tavalla, esimerkiksi nyt vaikka se vanhemmille kertominen. Mietin sitä vielä, mutta ehkäpä.

"Mitä jos sä kertoisit kämppiksellesi viiltelystä?"
Nii-in, mitä jos?