196

"Mä en ymmärrä, mistä tää ahdistus taas tuli. Oon lähiaikoina päässyt tosi paljon eteenpäin, mutta nyt... en oo tainnut koskaan olla näin pohjalla. Välillä on helpompia päiviä ja joskus on jopa ihan hyvä olla, mutta melkein joka päivä tulee ahdistuskohtauksia, jolloin en pysty ajattelemaan muuta kuin kuolemaa ja silloin tulee tosi helposti sorruttua viiltämään, vaikka yleensä oonkin pystynyt olemaan aika hyvin ilman. En mä kuitenkaan ole ainakaan tällä hetkellä itseäni tappamassa, vaikka sitä paljon mietinkin. 

Ahdistus vaikuttaa kuitenkin tosi paljon mun arkeen. Joka päivä ei ole mitään pakottavaa tarvetta lähteä ulos kämpältä muuta kuin lenkittämään koira, eikä sen asian kanssa ole ollut missää vaiheessa mitään ongelmaa. Muutaman kerran viikossa pitäisi kuitenkin päästä käymään kaupassa, kämppiksen kanssa se onnistuu, mutta hänellä on välillä tosi pitkiä työvuoroja, joten olisi ihan kiva päästä joskus yksinkin kauppaan ilman sietämätöntä ahdistusta ja pelkkoa paniikkikohtauksesta. Välillä se onnistuukin musiikin avulla, mutta aina sekään ei auta. 

Syömisetkään ei taas suju mitenkään. Toisinaan syön suhteellisen normaalisti, kun saan katsottua kämppiksestä mallia, mutta välillä saatan olla parikin päivää putkeen syömättä mitään. Kun en voi hallita ahdistusta, mun on pakko saada päättää itse edes jostain ja pakko todistaa itselleni, että pystyn edes johonkin."

Vieläköhän tuosta puuttuu jotain tärkeää, vai veisinkö tuon ihan tuollaisena huomenna lääkärille & hoitajalle polille? Ei  ole mikään kirjoitusfiilis, mutta koska lupasin kirjoittaa huomiseksi jotain mun olosta niin en kehtaa mennä sinne ilmankaan. Osastosta me varmaan puhutaan muutenkin ihan tarpeeksi, ja mun ajatukset siitä pystyn varmaan sanomaan ääneenkin, joten en jaksa kirjoittaa siitä mitään, johan oon sitä asiaa pyöritellyt ihan tarpeeksi muutenkin.