Musta ei oo enää mihinkään. Eilen illalla en kestänyt olla, vaivuin diapamin tuomaan rauhallisuuteen, mutta silloinkin pahat ajatukset kävivät välillä mielessä. Tänään on vähän helpompi olla, mutta pahoin pelkään, ettei se tälläkään kerralla kestä pitkään. Tänäänkin sorruin junassa istuessa miettimään, miten helppoa kuolema olisi, mutta en mä varmaan ole nyt tekemässä sitä. Joskus ehkä.
Tänään päätin sen varmaksi - mun vanhemmat saa vielä jonain päivänä tietää tästä. Ehkä kysyn perjantaina siltä hoitajalta, jolle mulla on silloin aika (lääkäri päätti ettei kesäryhmä riitä mulle), miten olisi paras kertoa. Tai sitten odotan elokuuhun ja pyydän terppaa kertomaan, se osaa sen varmaan paremmin. Silloin se saisi suurimman osan kysymyksistä, eikä mun tarvitsisi vastata itse kaikkeen.
Vitun kesä.
Voimii sika sinne!
VastaaPoistaMuista mit sovittiin!
sori en saa järkevää kommettia
Kiitos, muistan kyllä :)
PoistaMä mietin joka ikinen pv että tappaisko ittensä ennen koulujen alkua ;(
VastaaPoistaEt muuten tapa! Eiköhän kaikki järjesty jotenkin. Jos haluut jutella, niin mun säpö löytyy tosta reunasta, mulle voi laittaa koska vaan viestiä jos siltä tuntuu :)
Poista