205

Piti olla viikko poissa koneelta, mutta nyt ei pysty. Kämppiksellä paha aivokalvontulehdus, pelkään sen puolesta, mutta vielä enemmän itseni puolesta. Pyörin jossain Kuopiossa ihan hukassa, en tiedä yhtään menisinkö lääkäriin vai en, kuume on laskenut ja muita oireita ei tällä hetkellä ole, mutta onhan tuo pää viimeiset pari päivää ollut kipeä. Tajusin tänään, että en halua kuolla. Ehkä sen tajuaminen vaatii aina jonkun isomman pahan asian, mutta ainakin voin luvata, etten tapa itseäni ainakaan hetkeen.

En tiedä yhtään mitä teen. Jos vielä tulee jotain oireita, niin kai se päivystys kutsuu. Ja selkäydinnäyte, hyi helv, saavat pumpata mut täyteen rauhottavia ensin.

Kumpa tästä selviäisi vain säikähdyksellä.

Halusin vain ilmoittaa, jos musta ei kuulu mitään pitkään aikaan, saatan olla sairaalassa (tai kuollut). Oman käden kautta en kuitenkaan aio lähteä pitkään aikaan. Tuun päivittelemään tilannetta varmaan viikonlopun aikana, siihen asti yritän oikeasti pysyä poissa bloggerista, pieni tauko täältä tekisi ihan hyvää.

Pelottaa. Ja oon ihan sekaisin. Yritä tässä nyt nauttia kesän ainoasta lomareissusta, paras ystävä sairaalassa pahassa kunnossa ja itellä suuri riski päätyä samaan tilanteeseen. Enkä edes tiedä, onko marsuilla tarpeeksi vettä, kämppis sanoi että äitinsä käy hoitamassa ne jossain vaiheessa, mutta kun en luota siihen. Enkä voi kotiinkaan nyt lähteä. Porukoiden kanssa on parempi, en tahdo olla yksin jos jotain oireita tulee.

Sorruin jopa pyytämään yhtä nettituttua rukoilemaan meidän molempien puolesta, vaikken edes usko Jumalaan (kai? en tiedä).

äää. Yritän nyt syödä kunnolla. Jos se vaikka auttais.