En mä tiedä tuunko koskaan selviimään tästä täysin. Oon puhunut asiasta tosi monien kanssa ilman, että se on edes tuntunut kovin pahalta, tiiän tän olevan oikea ratkaisu, mutta silti.. Liian vaikeaa luopua. Etenkin nyt kun oon yksin...
Huomenna on yksi koira vähemmän. Mä en näe sitä enää ikinä, sitä koiraa joka piti mut hengissä koko peruskoulun ajan.
Kirjoitan siitä joskus lisää, nyt en jaksa. Tai jaksaisin, mutta en pysty, itkettää liikaa. Tekisi mieli mennä valittamaan asiasta kämppikselle, mutta ei se voi asialle mitään tehdä. Ei sitä koiraa enää hengissä voi pitää, vaikka kuinka pahalta tuntuisi.
Mun isän luona ollu koira, joka oli mullekki tosi rakas, lopetettiin tänään. EIkä mulle sanottu asiasta mitään, eli mulle ei annettu mahollisuutta antaa viimesejä hyvästejä. Tiiän miltä susta tuntuu. Voimia tosi paljo!
VastaaPoistaKiitos<3 Aika ilkeetä, ettet saanut edes mahdollisuutta hyvästelyyn..
PoistaTiiän tunteen isoäidinkissa lopetettiin kyl mont vuot sit jo mut se oli ku mun kissa se oli ain ollut siel miun elämini ajan paitsi sitten yhen kesäleirinjälkeeen sit ei ollut se oli vanha ja sairas. Mä en saanut koskaan hyvästellä sit. Tiiän milt toi tuntuu voimiii rakas sikan! Mut mieti ton koiran kohdan niit hyvii muistoi niiit ihan varman on monia älä niit ikäviä.
VastaaPoistaKiitos, yritän muistella hyviä asioita<3 Tosi surullista, että säkään et saanut edes hyvästellä :(
Poista