329

Eihän se vielä varmaa ole, mutta...

Me päästään ehkä sittenkin tästä kämpästä eroon!

Ainoa ongelmahan on se, että se tapahtuis siinä tammi-helmikuun vaihteessa. Olis vähän muita (tyhmiä, tosi tyhmiä) suunnitelmia siihen väliin. TAASKO mun pitäisi siirtää kaikki itsarisuunnitelmat? Kun tota suunnitelmaa ei sitten voikaan toteuttaa enää keväällä... Arrrgh. Taas päätöksiä, vihaanvihaanvihaan niitä. En mä voi luvata ottaa sitä kämppää yhdessä kämppiksen kanssa, jos en oliskaan silloin enää hengissä tai tekisin sen heti muuton jälkeen. Ei se olisi kämppistä kohtaan oikein, se joutuisi muuttamaan heti uudelleen, ei se tee yksinään noin isolla kämpällä (ja isolla vuokralla...) yhtään mitään.

Katsotaan. Käydään kai ensviikolla siellä jossain haastattelun tyylisessä ja saadaan tietää, kelvataanko me edes sinne asumaan eläinlauman kanssa. Onhan sieltä sanottu, ettei eläimet ole ongelma, mutta kun koiriakin on neljä... Nooh, pianhan se kuullaan. Olis kyllä yksi stressinaihe vähemmän jos saatais se kämppä, siis jos nyt päätän pysyä hengissä. Mulla ei ole hajuakaan siitä.

Mitäs muuten... Valvottu yö taas takana, kiitos koulun. Yllätys. Opo laittoi eilen viestiä, oli yrittänyt soittaakin mutten huomannut. Halusi tietää mitä kuuluu, kun ei ole koulussa näkynyt. Jaksoin vastata vasta tänään, kerroin rehellisesti että mun piti palata kouluun, käydä tää jakso tunneilla, mutten nyt vain pysty siihen. Tehdään joskus jotain opiskelusuunnitelmaa yhdessä, se ehdotti että pistäisin koulun hetkeksi paussille. Joo en mä ainakaan muiden kanssa samaan aikaan voi enää valmistua. Mietin kyllä vähän muitakin vaihtoehtoja. Ei tää nykyinen koulu ole mitenkään ainoa vaihtoehto. Aikuislukioon tai oppisopimuksella johonkin sitten jos ei tästä vaan tule mitään. Voi sen käydä myöhemminkin loppuun sitten... Oppisoppari kyllä houkuttaisi, kun ei noi koulujen penkit oikeen ole mun juttu. Pitäisi vaan löytää joku kiinnostava paikka...

Ja taas teen jotain tulevaisuudensuunnitelmia jotka ei koskaan toteudu. Haha. Teen niitä aina.

Haluun kuolla ja haluun elää. Mutten halua kumpaakaan.

Puhelimessa yritin sopertaa äidille tietoa siitä, etten valmistu keväällä. En mä pystynyt sanomaan sitä. Harmittaa liikaa.