Ja mulla on taas helvetin paha olla. Illat on pahimpia tällä hetkellä. Tai yöt. Kämppis nukkuu, koirat nukkuu, mä vaan yksinäni istun koneella kun en keksi muutakaan tekemistä
Torstaina voi onneksi valua porukoille pariksi viikoksi ja koska velikin on siellä, en ole ainoa joka on yöllä hereillä. Jos se vaikka auttaisi, ihan vaan se kun tietää veljen olevan hereillä viereisessä huoneessa.
Muuton kanssa joudutaan odottamaan tammikuun loppuun asti jos sitä kämppää vaan suostutaan pitämään enskuu tyhjillään, kämppis onnistui murtamaan kädestään jotain ja mähän en yksinäni kaikkea kanna. Heh kun kumpikaan ei tunne täältä muita, mun vanhemmat tulee kai muuttoavuksi kera auton ja peräkärryn ja niillä pitää pärjätä.
kai mä sitten lykkään vielä vähän sitä suunnitelmaa. Ihan vähän vain. Sanotaan vaikka että katsotaan sinne helmikuun loppuun asti, miltä elo uudessa kämpässä tuntuu (pelkään että oon yhdistänyt sen ahdistuksen jotenkin tän nykysen kämpän mun huoneeseen, joten muutto vois yksistäänkin auttaa) ja jos ei tunnu hyvältä niin saan tehdä sen itsarin vaikka heti. Toisaalta nyt on ehkä muutenkin vähän helpottanut niiden ajatusten kanssa. Mua ei enää itketä, jos näen junan vain kaukaa, mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta kulkea ratojen yli vieviä siltoja pitkin vaan tunnelikin käy, enkä todellakaan lähde ulkoiluttamaan koiria junien aikataulujen mukaan. Ei ne junat katoa sieltä minnekään.
Mä ainakin uskon että tuo muutto vois auttaa ainakin pahimpaan ahdistukseen! Kyllä sä vielä sinnittelet :)
VastaaPoistaJa taistele sitä viiltämistä vastaan, 40 päivää, tosi mahtavaa!!! Olit oikeassa kun sanoit että ei se sua mitään auta, viiltäminen siis, ja hienoa että tajuat sen :)
Toivotaan ainakin että auttaa :)
PoistaTää on aika hassua, tällä hetkellä ei tee edes mieli viiltää vaikka ahdistaakin.
Mahtavaa kuulla!!! Kommentoin salaseenkin :)
VastaaPoistaJa sehän onkin 45 päivää! Upeaa! <3 :) Juu tuo tosiaan lagaa... :)
Ohoh, laskin ihan päin honkia :D Parempi noin tietysti.
Poista