Googlettelen hakusanalla lapsen itsemurha, itkeä vollotan ja mietin, selviäisikö äiti siitä koskaan. Oppisiko elämään sen asian kanssa, ettei lapsensa halunnut elää. Entä isä? Ja miten veli mahtaisi selvitä, se on muutenkin kuolemaan liittyvissä asioissa tosi herkkä..?
Katselen koiria ja mietin, mitä niille kävisi. Kuinka nopeasti ne sopeutuisivat elämään ilman minua, jossain muualla? Pystyisivätkö porukat pitämään ne, äiti ainakin pitää niistä molemmista ja olisi aina innoissaan ottamassa niitä hoitoon, mutta olisiko niiden kanssa asuminen kuolemani jälkeen liian vaikeaa? Yksi isän ystävistä rakastui Toreen tässä yhtenä päivänä, joutuu viemään nykyisen koiransa lopetettavaksi alkuvuonna, suostuisikohan hän ottamaan Toren?
Tämä on ollut niitä öitä, jolloin tosissani pelkään itseäni. Pystyisin tekemään sen, ihan varmasti. Ja haluaisinkin. Mutta en halua siirtää tätä pahaa oloa muulle perheelle.
Nyt haluaisin vain puhua. Mutten tiedä kenelle, en kehtaa soittaa kenellekään, en halua huolestuttaa ketään, en halua häiritä niitä, joilla on itselläänkin vaikeaa. Enkä luultavasti edes pystyisi puhumaan, vaikka kuinka tahtoisin. Oikeastaan ei ole mitään puhuttavaa. Kumpa joku vain olisi tässä, vieressä.
Älä tee itsemurhaa. En tiedä, "selviäiskö" sun porukat siitä, mutta en usko että sä oikeasti haluat tehdä tuota niille. Toivotaan että joku päivä et halua tehdä sitä edes itsellesi.
VastaaPoistaKatsotaan nyt. Eihän se oikein porukoita kohtaan olisi, mutta kun ei toisten takia voi elää ikuisesti...
PoistaEt saa edes miettiä tollasia! Kukaan ei selviä siitä, jos kuolet. Ei edes ajan kanssa. Myöhemmin se sattuu vähemmin, mutta en usko, että kukaa selviää siitä kokonaan. Aina siun kuolema nostais jollakin tunteet pintaan. Ainakin miulla. Voit laittaa miulle viestiä, siulla on vissiinki miun sähköpostiosote...? Kyllä se helpottaa. Jos ei nyt, niin myöhemmin.
VastaaPoistaJoo on, kiitos :)<3
PoistaSaisi sitten helpottaa aika nopeesti, ei tällästä kauaa jaksa.
Et sä halua lopettaa elämääsi, en usko sitä. Sä haluat vaan että sulla ei ois niin paha olla. En tiedä mitä sanoa (taaskaan) mutta älä oikeasti tee sitä itsemurhaa. Sun läheiset kärsiis siitä, mutta ennen kaikkea sä et tiedä itsekään mitä sä siinä voit menettää - sun paranemisprosessi (tai miksi helvetiksi sitä nyt sanoskaan) on pitkä ja vaikee, mutta sä edistyt, ja joku päivä sä olet aika varmasti onnellinen, ihan oikeasti onnellinen. Sulla voi olla vaikka miten hyvä elämä edessä, älä luovu siitä vielä.
VastaaPoistaNiinhän se on, mutta mitä jos ei jaksa enää yrittää? Vaikka välillä ois parempi olo, se tulee aina jossain vaiheessa takasin tähän.
PoistaHyvää uutta vuotta, ja toivottavasti tämä vuosi on sinulle parempi!
VastaaPoistaKiitos, ja hyvää uutta vuotta myös sulle! :)
Poista