463

Vanhan kämpän avaimet on palautettu, tää uus on vielä ihan kesken, mutta ei tässä nyt mikään kiire oo. Jos vaikka tän viikon aikana sais tän kuntoon. Yks seinänaapuri vaihtui, mut ehdin jo sen uudenkin kanssa vähän jutteleen, ihan ok tyyppi.

Aloin miettiin sitä, et miksi mulla menee nykyään näin hyvin. Välillä joo romahduttaa, mut kestän ne ja osaan luottaa siihen, et ahistukset ym. menee ohi. Nää ei oo missään järjestyksessä ja varmasti jotain puuttuu, mutta onpahan jotain kuitenki listattuna:

Ihmissuhteet. Varmaan asia, joka on vaikuttanu eniten. On enemmän tekemistä, osaan nykyään sanoa kaikille jos tuntuu paskalta enkä vaan ala esittää et kaikki on kunnossa, kaverit ja tutut hyväksyy mut vaikka oonkin vähän kieroonkasvanu ja sitä kautta oon oppinu itekkin hyväksyyn itteni, tulee kivasti vaihtelua kun on useempia kavereita ja kaikkien kanssa on vähän eri jutut. Isommalla porukalla hengatessa on välillä kiva vaan kuunnella niitten juttuja, aina ei oo pakko olla ite äänessä. Porukoittekin kanssa oon ollu yhteyksissä vähän enemmän ku aikaisemmin, kerron niille mun asioista vähän avoimemmin.

Auto. Voi liikkua paikasta toiseen nopeesti, ei tarvi stressata julkisilla kulkemisesta (mikä ei oo mitään huvia koirien kanssa) ja saa tehdä aikataulunsa itse. Ei tarvii miettiä menoja etukäteen, vaan voi vaan päättää että lähenpäs tästä ajeleen vaikka porukoille. + Ilman autoo en vois käydä tallilla eikä koirat pääsis hiekkakuopille eikä uimaan. Lisäks ajaminen on ihan älyttömän rentouttavaa nykyään, ku en enää pelkää sitä. Varma keino päästä eroon ahistuksesta. Vaihtelu piristää ja pösöttimen ansiosta on helppo vaihtaa maisemaa just sillon ku huvittaa.

Oma kämppä = oma rauha just sillon ku haluaa olla itekseen. Ei enää ikinä kämppiksiä, niitä on kuitenki ollu se viis, kiitos nyt riitti. Saa sisustaa tän just niinku haluaa, pitää tän niin siistinä tai sotkusena kun haluaa, kutsua kavereita kylään, huudattaa musiikkia, käpertyä peiton alle, ihan mitä vaan.

Kännykkälaatu, mut <3

Piskit. Tekemistä, liikuntaa, hyvä syy karata kotiin jos ei jaksa muiden seuraa :D Ne saa aina nauramaan, niistä on seuraa ja huonoina päivinä antavat syyn nousta sängystä. Koirapiireistä löytyy myös ihan mahtavia ihmisiä, joihin en ois tutustunut ilman noita.

Talli. Paikka jonka tunnen kokonaan, musta on hyötyä ja mun apua siellä tarvitaan. Vaikka aamutallille mennessä ärsyttäis ja väsyttäis, kaikki murheet unohtuu kun laittaa talliin valot päälle ja hepat hörisee siellä korvat pystyssä. Aamumaastot hoitotamman kanssa on myös ihana piristys, etenkin sillon ku en "jaksa" laittaa edes satulaa :)

Pahat tavat. Anteeks, tää on tyhmä kohta enkä halua kannustaa ketään päihteilyyn, mutta mulla ne kaikki auttaa kunhan osaa ne omat rajat. Mitään ei päivittäin, koskaan ei tippaakaan liikaa jne. Mut tässä kohtaa mun kuuluu varmaan muistuttaa, ettei niistä mikään terveellistä ole ja haittapuolensa löytyy kaikista.

Vähemmän nettiä. Vähemmän masennusblogeja, sh-foorumeilla en käy enää ollenkaan. Noi on ne, mitä tavallaan pitäs välttää, vaikka niistä onkin ollu mulle tosi paljon apua. Masennus "tarttuu", itsetuhosuudesta lukeminen saa välillä sellasen olon et tekis mieli tehä itelleenki jotain, muista huolehtiminen väsyttää, syömisvammailuista lukeminen ei ainakaan auta siihen, et sais syötyä paremmin (tosin mulla ei oo syömisissä nykyään mitään ongelmaa, mut en uskalla kokeilla alottasinko sen paskan taas jos palaisin niille foorumeille).

Ruoka. Se vaan on <3 :D

Positive Journal. Opettanu näkeen enemmän hyviä asioita, ootan välillä paskoina päivinä iltaa ihan vaan sen takia, että saan väkisin repiä siitäkin päivästä jotain hyvää :D Pitäs opetella huomioimaan niitä hyviä asioita vielä vähän enemmän ja pitkin päivää, mut ajan kanssa ehkä.

Poli. Aikasemmat ryhmät missä oon käyny ja varmaan eniten meneillään oleva DKT ja yksilökäynnit.

Nukkuminen! Nyt oon tosin nukkunu taas pari yötä huonommin, mut se johtuu luultavasti vaan muuttostressistä. Vielä pari viikkoa sit väsyin tosi pienestä, mutta sain aina nukuttua väsymyksen pois. Nyt oon huomannu, etten tarvi enää päikkäreitä, jaksan ilmankin, mut yhdessä vaiheessa se auttoi tosi paljon. Pitkistä yöunista en luovu, vaikka menis kuinka hyvin<3

Ja tietysti te <3 Ja minä itse, kun oon jaksanu tän kaiken.

Eiköhän tohon listaan lisääkin keksis, mutta nyt ei jaksa miettiä. Voi olla että tälle tulee vielä jatko-osa jossain vaiheessa, en vaan halua jättää tätä luonnoksiin roikkumaan tai unohan kokonaan (muutamille kirjotuksille on käyny niin).