496: Se, joka kadottaa järkensä, on yleensä viimeinen, kuka sitä kaipaa

Mä niin tiesin tän. Tiesin, että heti kun mut kirjataan ulos polilta, kaatuu kaikki mahdollinen paska niskaan. Ei nyt ihan kaikki, ainakaan vielä, mutta onhan tässä lopuillakin asioilla aikaa romuttua :p Tarttis yhtään enempää enää. Radiostakin tulee näemmä tänään vaan rakkaushömppää, näin just sinkuksi palanneena ei kovin kiva.

Oon vaan aika tyhjän päällä. Ei oo koulua, ei töitä, ei mitään muutakaan tekemistä (joojoo talli kaks kertaa viikossa ja agility kerran, mut ei se mihinkään riitä), ei ees polikäyntejä, ei mitään mikä pitäs mut kasassa. Paitsi mä itse, mutten oo ihan varma siitä, pystynkö siihen yksin. Viimeksi en pystynyt, mutta toisaalta oon oppinut aika paljon tässä välissä.

En mä putoo takasin pohjalle. En haluu pudota, ni ehkä jopa jaksan tehdä jotain sen eteen. Jos ei tää parissa viikossa helpota, ni kai vaan nöyrryn ja varaan ajan tk:n psykologille, onkohan siellä vielä se sama tyyppi, joka heitti mut joskus pihalle ku olin liian vaikee sille :D

Vituttaa. Se, että tasan viikko sitten olin vielä polin kirjoilla. Jos oisin edelleen, vois soittaa sinne vaikka heti huomenna ja saisin ajan sinne tosi nopsaan. Mutta jos nyt haluun sinne takaisin, se on about parin kuukauden homma, pitäis hankkia uus lähete ja sit niillä kestää senkin jälkeen pieni ikuisuus...

Ehkä pärjään ilmankin. Nyt, kun vihdoin tiedän, tajuan ja tunnistan ne asiat, mitkä huonontaa vointia. Ja tiiän myös mikä auttaa.