Oon taas kaivanut muistista ne asiat, jotka toimii. Silloin kun menee hyvin, pidän niistä huolta ihan automaattisesti, mutta toisinaan on hyvä vähän kerrata.
Ulkoilu ja liikunta, ne nyt tulee aina hoidettua koirien kanssa. Nyt oon vähän vielä pidentänyt lenkkejä. Tekis päälle hyvää ulkoilla enemmänkin, mutta jalat sanoo sopimuksen irti. Tyydytään nyt siihen minkä jaksaa. Ulkona tulee rampattua tupakallakin, nyt vähän turhankin usein, mutta annoin itelleni hetkeksi luvan siihen. Tekee ihan hyvää, ulkona saa paljon paremmin kiinni siitä fiiliksestä, että elämä jatkuu vaikka nyt ois kuinka vaikeeta.
Ravinto... No, syöminen nyt on vähän tökkinyt lähiaikoina. Mutta ei sen takia, että laihduttaisin taas (on sekin käynyt mielessä, tyhmät vanhat tavat tunkee muistista -.-), vaan ihan siksi, että on niin paska olo, ettei vaan saa mitään alas. Syömishäiriöajoista on sentään jotain hyötyäkin, mulla on muistissa ne ruuat, joita on helppo syödä. Mennään aika vähällä tällä hetkellä, mutta nostan ne määrät taas ajan kanssa. Vitsut sun muut saa onneksi purkistakin, ja mulla niitä nyt valmiiksi täällä onneksi on. Syöminen nyt helpottuu ja korjaantuu itellään ajan kanssa, tänään on taas vähän helpompi syöä kuin eilen.
Lepo & uni, lääkkeiden tuomilla unilla nyt mennään. En oo ees yrittänyt ilman, tunnen itteni ja tiedän, että menis vaan ahdistumiseksi yrittää ilman. Muutama yö vielä lääkkeiden avulla, sit uskaltaa kokeilla ilmankin.
Kiva tekeminen, tai tekeminen ilman kivaakin riittää. Pelaan, netistä onneksi löytyy uusiakin pelejä, vanhoja ei nyt jaksa... Kirjoitan, en pelkästään tänne. Ulkoilutan kameraa, muokkailen kuvia, yritän opetella piirtämään uudelleen, pyörin foorumeilla, luen... Kunhan jaksan niin yritän siivota ja hoitaa vihdoin sen sisustuksen uusiksi. Temppuillaan koirien kanssa, mutta vaan vähän, tiiän että saatan tässä kunnossa olla tosi epäreilu niitä kohtaan, niin tehään vaan helppoja juttuja. Ensi viikolla ois suunnitelmissa ainakin kirpparikierrosta, jos saan syömiset korjattua paremmalle mallille niin vois jotain uutta ruokaakin kokeilla tehdä.
Ihmissuhteet nyt on aika vähissä, en mä täällä näe koskaan ketään ja se ois se tärkein. Mutta ehkä pärjään ilmankin, kun kaikki muut asiat on aika hyvällä mallilla. Fb:ssä juttelen kuitenkin välillä muiden kanssa, eilen soitin äidille, aksatreeneissä näkee ihmisiä (tosin eilen jäi välistä, pelkäsin liikaa et hajoisin siellä), foorumeilla tulee juteltua jne. Ja viikon päästä vaihdan hetkeksi maisemaa, löytyi ainakin uutta lenkkiseuraa koirien kanssa, saa vähän leikkiä sosiaalista.
Mut ei noi yksistään auta, jos ei samalla ota tarpeeksi aikaa ajatusten selvittämiselle. Ja siinä oon yllättävän hyvä nykyään. En ois koskaan uskonut, että saan itteni näin nopeesti lähellekään tätä kuntoa, missä oon nyt. Oon tajunnut itestänikin ihan uusia asioita, eikä ne kaikki ole todellakaan huonoja. Ja niitä huonojakin voi onneksi aina muuttaa. Oon esimerkiksi tajunnut, että teen edelleen muiden ihmisten kanssa samaa, kuin sen itsemurhan tehneen ystävän kanssa. "Ootko sä huomannut, että tavallaan peilaat mun käyttäytymistä joissain asioissa? Jos mä otan etäisyyttä, vetäydyn enemmän omiin oloihini, niin et säkään ota yhteyttä niin usein kuin ennen. Tai jos mä välttelen jostain asiasta puhumista, säkin alat välttelemään sitä, vaikka oikeasti haluaisitkin puhua siitä." Noin se sanoi joskus. Luulin, etten tee sitä muiden kanssa, mutta teen sittenkin. Ihan aina ja ihan kaikkien kanssa. Toisinaan se on ihan hyödyllistä, mutta on siitä välillä haittaakin. No, nyt kun tiedostan sen, vois sillekin
Oon löytänyt sen tasapainon kaikkien asioiden välille taas. Ja suurimman osan ajasta musta tuntuukin ihan riittävän tasaselta. Ajatukset on vielä osittain aika solmussa, mutta ne saa ollakin. Ei mulla oo mikään kiire, kun oon saanut tän olon tasottumaan sen verran, että tätä jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti