504: Tulevaisuus on niiden jotka uskovat unelmiinsa

Harvinaisen hyvä päivä, sanoisinko. Eilen illalla juteltiin lapsuudenystävän kanssa pitkään, sai sen jälkeen nukuttua kunnolla. Aamulla herätyskellon huutaessa päätin vilkaista juuri saapuneen sähköpostin. Pari kertaa sai hieraista silmiään, mutta näyttää siinä viestissä edelleen sama asia lukevan. Mulla on opiskelupaikka koirahierojaksi! Täähän oli mun kakkosvaihtoehto kouluista, mutta näin tarkemmin ajateltuna tää saattaa jopa olla mulle parempi vaihtoehto. Ei tarvii edetä yhtä nopeasti, jos alkaa masentaa, jolloin ei saa mitään aikaiseksi, voi antaa itelleen helposti vaikka viikonkin vapaata opiskelusta ja vaan keskittyä siihen, että saa ittensä kuntoon. Mutta jos ei masenna, niin riittää tosta koulusta silti tekemistä vaikka joka päivälle.

Sentään edistymistä tulevaisuudensuunnitelmien kanssa, vaikka pieni alkuhan tää vasta on. Mulla on aika suuret suunnitelmat nimittäin :D Ei kukaan sano, että ne onnistuu, muttei kukaan myöskään sano, etteikö ne voisi onnistua. Kuten just yhdellä foorumilla kirjoitin (moi tutut), mulle sopivia työpaikkoja on tarjolla tosi vähän/ei ollenkaan, niin täytyy sit kehittää sellainen paikka itse. Ilmaiseksi sellasta paikkaa ei kukaan mun eteen kanna (tai ainakin se on tosi epätodennäköistä), mutta jos vaan jaksan tehdä kaiken mitä se vaatii, niin ei mulla tuu olemaan tulevaisuudessa mitään hätää. Ei tää työttömyyskään oo ihan mun juttu, tarvii jotain tekemistä, rahakaan elämää ainakaan vaikeuttaisi yhtään. Tekemistä on onneksi tulossa viikon päästä, mikäli suostun ottamaan haasteen vastaan ;) Ois pieni projekti tarjolla, palkkaa en siitä kehtaa pyytää, saan siitä niin paljon hyötyä muutenkin. Kokemusta, mainetta (=suunnitelmat etenee taas), tekemistä, toivottavasti niitä onnistumisen kokemuksiakin ja sitä kautta lisää itseluottamusta jne.

Ehkä nyt vaan pidän turpani kiinni lopuista suunnitelmista, haluun edetä niiden kanssa omaan tahtiin, ni en kauheesti huutele niistä missään. Tärkeimmät ihmiset tietää minkä tietää, osa suunnitelmista on vaan ja ainoostaan mun päässä ja saa siellä jonkun aikaa vielä pysyäkin. Mutta nykyään mulla on tavoitteita, ja pidän niistä kiinni ja teen niiden saavuttamisen eteen niin paljon hommia kuin vaan jaksan.

Ja mihinkään mitenkään liittymättä, mietin tossa eilen vanhan ala-asteen ohi kulkiessa, että vaikka olisin sillon pienenä jo tiennyt, mitä kaikkea mulla on edessä, ja saanut vaihtoehdot kuolla tai elää. Ni oisin silti valinnut tän elämän.