505: Turvallisuus on tunne, joka sinulla on ennen kuin olet tajunnut tilanteen

Toisina hetkinä on ikävä diapameja. Ja polia, ois edes mahdollisuus purkaa näitä jollekin. Oon kirjottanut kyllä, mutta ei se oo sama asia. Muistiinpanoja vaan, että saa edes jonkun järjen tässä pidettyä.

Tää kaupunki ei tee mulle hyvää ainakaan just nyt. Ei mulla oo täällä mitään, mikä pitäis mut kasassa. Treenit (joissa oli ihan huippua tänäänkin) ja talli joo, mut ne ei riitä. Ja koirat, mutta ne nyt on aina siellä missä minäkin. Sit kun löytää monen vuoden etsimisen jälkeen huippukoutsin agilityyn, ni alkaakin tuntua siltä, että vois muuttaa vaikka toiselle puolelle Suomea. Tää on just tätä, en vaan koskaan osaa pitää mistään normaalia paremmista jutuista kiinni. En mä just nyt enkä todellakaan tässä kunnossa mitään päätöksia muutosta tee, mutta oon mä sitä miettiny. Sit taas samaan aikaan löydän uusia kavereita sieltä treeneistä ja muka yritän pitää elämän kasassa täällä. Vitun rasittavaa. Kai oon siitä onnellinen, et mikään ei sido mua mihinkään, talleja löytyy uusia ja kai noita koutsejakin jostain, koirat kulkee mukana, eikä mulla sit muuta ookkaan. Siis mitään sellasta, mikä rajottais. Se koulukin on vaan kaheksan viikonloppua vuoden sisällä, ne nyt järkkää vaikka asuis missä.

Mut en tiiä. Oisko muuttaminen taas vaan sitä, että juoksen kaikkia ongelmia karkuun. Oon muuttanut jo kaks kertaa kaupunkiin (tai no, toinen ei ollut mikään kaupunki), josta en tuntenut ketään entuudestaan, et eiköhän nekin kortit oo jo katottu. Ei se mitään auta. Voi olla, etten ees muutaman viikon päästä enää halua muuttaa. No, tasan kaks viikkoa ja saa taas vaihtaa hetkeksi maisemaa, vois kai tässä välissäkin jossain käydä ees lyhyellä reissulla. Auttaa se aina hetkeksi, jaksaa tätä paskaa oloa taas vähän paremmin. Ja saa ajatuksia selvitettyä paremmin kuin täällä.

Tänään en taas oo varma siitäkään, oliko tää menneiden kaivaminen sittenkään hyvä idea. Ei vaan jaksa. Mut en mä tätä enää keskenkään jätä.

Kännäysilta taas ja näppiskin jumittaa, joten pahoittelen, jos löytyy kirjoitusvirheitä. Ei tässä postauksessa kai mitään järkeäkään ollut, kunhan halusin hetkeksi jotain tekemistä ja jotain muuta ajateltavaa.

Ja joo tiiän. Huomenna on taas parempi. En mä hukkaa sitä ajatusta mihinkään, tai en oo ainakaan vielä hukannut. Karkaa se aina välillä hetkeksi, mutta osaan palauttaa sen takaisin mieleen. Huomenna oon taas askeleen pidemmällä tässä projektissa. Ja päivän kauempana kaikesta lähiaikona niskaan kaatuneesta paskasta, kai se aikakin jotain auttaa. Sais auttaa aika helvetin nopeesti.